Jo varhaisella iällä pitää lapsille opettaa, että yhteiskunnassa on tiettyjä normeja, joita on noudatettava. Mikäli noiden normien opettaminen aloitetaan nuorella iällä noita normeja opetetaan, niin silloin niiden noudattamisesta tulee automaattista toimintaa. Heidän pitää oppia, että näpistely tai muu rikollinen toiminta on rangaistavaa. Ja jos he ovat jo jotain väärää tehneet, niin silloin pitää vanhempien varmistaa, ettei tämä sama toistu. Eli erityisesti rikoksiin pitää suhtautua erittäin kielteisesti. Sekä luoda ilmapiiri, jossa lapsi tai nuori ymmärtää että tekemällä rikoksia sekä liikkumalla jossain kaljapiireissä varmasti pilaa elämänsä.
Toki pitää muistaa että jonkun 16-vuotiaan kohdalla ei mitään ole vielä lyöty lopullisesti lukkoon. Hänelle saattaa tulla aivan uusia motivaatioita opiskelun suhteen, jos hän vaikka saa negatiivista palautetta ensimmäisestä työpaikastaan.
Lapsia pitää auttaa löytämään rakentavia harrastuksia, joissa he voivat kehittää omia valmiuksiaan sekä vahvuuksiaan. Siis lapsen pitää ymmärtää että hän ei voi olla paras kaikessa, mutta aina on olemassa taitoja, joissa hän saattaa olla todella hyvä. Ja lapselle on tärkeää, että hän oppii löytämään omat piilevät kykynsä.
Lasten kasvattaminen on asia, mikä aina silloin tällöin putkahtaa esiin. Ja silloin tietenkin tullaan siihen, että lasten kasvattamisessa sekä tukemisessa on tärkeää huomioida myös asioita, jotka eivät ole lapselle mieleisiä. Kun lapsi kasvaa nuoreksi, niin hänen pitää saada tietenkin enemmän oikeuksia, mutta samalla noita oikeuksia pitää seurata velvollisuuksia.
Siis se että oma huone pitää siivota, tai sitten matot pitää viedä ulos ja muissakin kotitöissä pitää auttaa ovat asioita, jotka eivät ole ehkä niitä mukavimpia. Ja silloin vanhempien pitää sanoa, että elämässä pitää tehdä asioita, jotka eivät ole sillä omalla mukavuusalueella. Siis nuorena on vitsa väännettävä, ja jos nuorelle opetetaan pienestä pitäen että aikuisena ihminen joutuu tekemään asioita, joista hän ei ehkä niin kauheasti pidä, niin se tietenkin helpottaa elämää vanhempana.
Mutta kuten otsikossa lukee, niin vanhempien pitää olla lapselle tukena sekä samalla auktoriteettina. Jos lapsi tai nuori esimerkiksi jää kiinni tupakoinnista, niin siihen pitää puuttua välittömästi. Ja muutenkin kun vanhemmat opettavat yhteiskunnan sääntöjen noudattamista, niin silloin vanhempien pitää sanoa, että he eivät yksin noista säännöistä päätä, vaan että ne on tarkoitettu kaikkien noudatettaviksi. Samoin myös se, että jos ei sääntöjä osata tai haluta noudattaa, niin seurauksena on rangaistus pitää olla myös painettuna ihmisten pääkoppaan, ennen kuin he tulevat esimerkiksi työelämään.
Nuoren tukena toimiminen vaatii tietenkin joskus auktoriteetin käyttöä sekä rangaistuksia. Mutta myös kehuja pitää osata antaa. Eli kun nuori on menestynyt vaikkapa kokeissa, niin silloin hänen pitää saada kuulla niitä ylistäviä sanoja. Mutta samalla pitää muistaa, että mitään työtä ei koskaan hyväksytä automaattisesti. Jos työ tehdään huonosti, niin nuoren pitää silloin kuulla myös se. Eikä nuorta koskaan saa palkita työstä, jota ei ole tehty, koska silloin nuorelle tehdään se paljon puhuttu suuren luokan karhunpalvelus.
Koulu on paikka, jossa tehdään asioita joista kaikki eivät ole mukavia. Mutta tietenkin jos nuori haluaa jossain elämänsä vaiheessa vaikka siirtyä toimistotyöhön, niin silloin pitäisi olla jonkinlainen koulutus, ja oikean ammatin hankkiminen vaatii sitä päätoimista opiskelua ja omista mukavuuksista tinkimistä. Tai sitten pitää töitä jaksaa tehdä kouluajan ulkopuolella. Kaikki viralliset tutkinnot ovat kuitenkin asioita, jotka perustuvat omaehtoiseen eli vapaaehtoiseen opiskeluun.
Kun nuori päättää peruskoulun, niin hänen seuraava ongelmansa on se, että mistä rahat elämiseen hankitaan? Tietenkin nuori voi olla lahjakas jääkiekkoilija, joka tekee miljoonia NHL:ssä. Tai hän voi olla joku moottoriturpa, joka pääsee TV:n huutokauppakeisariksi, ja tekee sillä voittoa. Tai hän voi olla esimerkiksi lahjakas kitaristi, joka nousee rock musiikin huippunimeksi. Mutta joskus saattaa käydä niin, että löytyykin lahjakkaampi jääkiekkoilija, tai henkilö änkyttää. Tai että kitaran soittotaidot eivät muita vakuuta, joten silloin pitää löytää joku muu ammatti. Ja esimerkiksi moneen sellaiseen ammattiin kuin opettaja tai putkiasentaja on olemassa pätevyysvaatimukset.
Tietenkin me kaikki voisimme päästä helpolla, ja mennä sinne siivoustöitä tekemään. Mutta sitten tietenkin meidän pitäisi saada niitä siivoustöitä, eikä mikään siivooja saa tehdä työtään huolimattomasti, tai sitten hän saa lähteä kohti uutta työpaikkaa. Siis tietenkin siivooja saa varmaan rahaa työstään, sekä elää leveämmin kuin muut 17-vuotiaat. Mutta miten sitten siivoojan palkka riittää esimerkiksi jatkossa oman elämän kustantamiseen?
Kun nuorta kannustetaan työelämässä sekä oman elämän rakentamisessa, niin silloin häntä kehotetaan etsimään itsestään heikkouksia. Jos sitten oikeasti lähdetään hakemaan omaa elämää, niin nuorelta pitäisi kysyä myös mitä hän osaa, ja missä hän on vahva. Siis omien vahvuuksien tukeminen on asia, minkä kautta lähdetään rakentamaan sitä omaa elämää sekä osaamista. Jos ihminen ei koskaan saa muita papereita eteensä, kuin ne missä lukee missä olet huono, ja mitä haluat kehittää itsessäsi, niin silloin hänen itsetuntonsa on varmaan jo maan raossa. Mutta toisaalta pitää muistaa että kukaan ei ole täydellinen.
Ihminen ei voi olla hyvä kaikessa, mutta ei hän myöskään voi olla huono kaikissa asioissa, vaan varmasti löytyy myös asioita, joissa henkilö on oikeasti hyvä. Ja meillä kaikilla on jotain kehitettävää jossain taitoalueella, joista yksi näkyvimmistä on sosiaaliset taidot. Sosiaaliset taidot käsitetään usein niin, että henkilön pitää olla joku moottoriturpa, jonka ääni kuuluu aina päällimmäisenä, ja joka ei jätä toisille suunvuoroa.
Työelämään ja opiskeluun siirtymisessä pitää myös omat vahvuudet nähdä, koska niiden kautta se oma osaaminen löytyy, ja niiden kautta omaa osaamista kehitetään. Ja se pitää oikeasti tehdä selväksi, että työ- tai opiskelupaikka on henkilökohtainen. Siis se mitä omat vanhemmat tai isovanhemmat ovat tehneet ei pitäisi vaikuttaa siihen, mitä nuori joka istuu työvoimapsykologin edessä tekee. Siis pitää tehdä selväksi, että kuka työpaikkaa tai opiskelupaikkaa hakee on se, joka tuota työtä tulee tekemään tai tulee luokassa istumaan. Siis hakeeko työpaikkaa hakija itse, vai hakeeko sitä hänen vanhempansa olisi hyvä olla tiedossa.
Siis jos vanhemmat eivät kerro, että raha ei kasva puussa, niin silloin edessä voi olla ikäviä asioita. Vaikka joku merkonomi, joka muutenkin julkaisee esimerkiksi blogia kirjoittaa pari A4 kokoista työhakemusta tunnissa, niin se ei ehkä onnistu joltain joka ei ole mitään kouluja käynyt. Koulun kesken jättäminen saattaa nuoresta tuntua hyvältä vaihtoehdolta, kun silloin saa omaa rahaa. Mutta tuo asia saattaa johtaa sitten oman elämän tuhoutumiseen sekä johonkin kaljarinkiin ajautumiseen.
Vanhempien tehtävä on estää itsetuho. Entä jos vaikka sattuu käymään niin, että siellä siivoustyössä koronarintamassa menee esimiehen tai asiakkaan kanssa napit vastakkain? Tai mitä jos omissa papereissa on merkintä vaikkapa mielenterveys- tai päihdeongelmista? Voiko henkilö silloin tehdä oikeasti jotain hoitotyötä, jota niin mielellään markkinoidaan mediassa? No jos nuoren asemaa työelämässä ajatellaan tarkemmin, niin hänen pitäisi oppia näkemään omat realistiset mahdollisuutensa, sekä oppia että elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja mikään muu ei ole stabiilia kuin muutos.
Vaikka henkilö tuntisi olevansa unelmiensa ammatissa vaikkapa jossain rakennuksilla, niin hän saattaa sairastua reumaan. Ja silloin on edessä uudelleen kouluttautuminen. Nimittäin sairaseläkkeellä elämä on kovin yksitoikkoista. Joten sen takia kannattaa varautua siihen, että kaikki asiat eivät ehkä ole viiden tai kymmenen vuoden kuluttua samanlaisia kuin ennen. Eli henkilöllä saattaa olla edessä esimerkiksi avioero, ja se varmaan vähän masentaa. Tai sitten mieli vetää kohti uusia asioita.
Siis nuorten kasvatuksessa pitää vain sanoa, että aikuisena hän joutuu ennemmin tai myöhemmin siivoamaan oman asuntonsa. Eli puolisokaan ei loputtomiin jaksa sitä, että kaikki kotityöt valuvat hänelle. Ja nykyään kun molemmat puolisot käyvät usein töissä, koska kaupungissa on vähän tylsää olla työtön tai kotipuoliso, niin se tietenkin tarkoittaa että myös kotityöt pitää jakaa. Ja jos sitten toinen kokee, että toinen ei tee mitään, tai muuten toinen osapuoli väheksyy toista, niin edessä on suhteen uudelleenarviointi sekä avioero.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/perhe/jari-sinkkonen-vanhempien-taytyy-vaatia-lapsiltaan-myos-epamiellyttavia
Kuva: ) https://nuorten.hel.fi/nuorisotalot/lasten-liikennekaupunki/
Kommentit
Lähetä kommentti