Ennen kuin lähdette lukemaan tätä tekstiä yhtään pidemmälle, niin miettikää mikä on meidän maassamme mennyt pieleen nimenomaan vammais- sekä mielenterveyshoidossa? Tietenkin esimerkiksi ylivilkkaiden sekä muiden erityislasten kohdalla on vaikeuksia jaksamisessa, mutta jostain syystä me emme ole koskaan muistaneet yhtä asiaa. Nimittäin miksi meidän maassamme nimenomaan negatiivisia asioita korostetaan todella paljon?
Kun ihminen lähtee kouluun sekä työelämään, niin hänen pitäisi saada itseluottamusta sekä rohkeutta kohdata maailma. Eli miksi ihmisen vahvuuksia ei koskaan oteta huomioon? Jos ihminen kuulee vain negatiivisia asioita itsestään, niin hän ei ehkä sitten enää edes viitsii yrittää tehdä mitään mikä miellyttää muita? Kun ihmiselle tehdään koulukypsyystesti, niin silloin hänestä etsitään vain niitä paljon puhuttuja vikoja.
Mikäli sitten ajatellaan että ihmisestä halutaan tehdä muuta kuin joku syrjäytynyt moniongelmainen aikuinen, niin silloin hänen pitää oppia näkemään oma elämänsä merkityksellisenä. Samoin hänen pitää oppia näkemään itsensä sellaisessa valossa, että hän kokee halua oppia elämään yhteiskunnan asettamien normien mukaan. Tuo tarkoittaa sitä että henkilön positiivista kehitystä sekä positiivista asennetta oppimiseen sekä sääntöjen noudattamiseen tuetaan. Ilman positiivista kokemusta ei ihminen opi yhtään mitään. Eli jos ihminen kokee kouluun menon positiivisena sekä iloisena tapahtumana, niin silloin hän varmaan haluaa oppia monia asioita.
Positiivinen sekä oppimiselle myönteinen ympäristö tarkoittaa sitä, että lapsia ohjataan siihen, että joku päivä he ottavat vanhempiensa paikan yhteiskunnassa. Kun me olemme aikuisia, niin tarvitsemme sosiaalisia taitoja. Sosiaalisia taitoja pitää opetella vastavuoroisesti. Eli kun joku puhuttelee toista, niin silloin pitäisi tuon toisen henkilön laskea kännykkä sekä kääntää katse tuohon puhuttelijaan. Sitten hän voi vastata puhutteluun.
Mutta arvatkaa vain mitä lasten sosiaalisille taidoille tai niiden kehittymiselle tekee sellainen kokeilu, missä hän ensimmäisellä välitunnilla saa kuulla ne sanat P**** V****. Tai mitä jos kaikki vain kääntävät selän, ja puhuvat niistä ihan omista asioistaan? Tai jos kouluun mennessä sattuu vaikka kuulemaan sanat, "mitä tuokin täällä tekee?". Siinä luodaan oikein iloinen sekä oppimismyönteinen ilmapiiri, jonne lapsen on ilo mennä. Ja loppusilauksen tuolle asialle voi sitten luoda opettaja, joka kertoo että ilman eritysoppilasta hänellä olisi paljon enemmän aikaa muille oppilaille. Jos opettaja puhuu tuollaista, niin silloin kannattaa katsoa vähän tarkemmin, että montako minuuttia hän viettää oikeasti jonkun oppilaan vieressä?
Kun keskustellaan vammais- tai mistä tahansa erilaisten ihmisten kuntouttamisesta tai muusta työstä, niin keskiössä on aina jostain syystä keskiössä ovat perheiden muiden jäsenten jaksamiset. Kukaan ei oikeastaan sitten välitä siitä, että miten erityislapsi sitten itse jaksaa? Kun erityislapsista tulee aikuisia, niin silloin he kohtaavat aikuisten maailman.
Vammaispalveluiden ongelma on siinä, että vaikka ne on tehty sopeuttamaan vammaisia yhteiskuntaan, niin samalla nuo palvelut leimaavat ihmistä. Varmaan on mukavaa hakea työtä, kun taskussa on paperi josta työnantaja näkee suoraan että henkilö on jotenkin erilainen. Siis tietenkin hän voi saada mitä hyvänsä tukea, mutta jostain syystä hänet on samalla leimattu "kelpaamattomaksi". Itse joskus olen ihmetellyt sitä, että miksi ihmisen kykyä tehdä työtä arvioidaan yleisesti siten, että esimerkiksi kielenkääntötyötä tai kirjanpitoa tekevän henkilön työtä ei erotella esimerkiksi varastotyöstä?
Miksi autisteilla on mielenterveysongelmia? Oletteko koskaan muuten ajatelleet että autismi tarkoittaa oikeastaan sitä, että henkilöllä on vaikeuksia muodostaa sosiaalisia kontakteja? Tai siis autistilla on myös vaikeuksia ilmaista tunteitaan, mutta sitten aina välillä tulee eteen uutisia, joissa autismin kirjosta puhutaan siten, kuinka vaikeaa on saada tuota diagnoosia ja kuinka vaikeaa on tehdä sitä tai tätä. Se mikä esimerkiksi autismissa vaivaa ihmisiä, on se, että hän on erilainen. Erilaisuus merkitsee sitä, että henkilö jätetään helposti pois yhteisöstä. Siis erilaisuus merkitsee sitä, että henkilö on yksinäinen. Ja mistä sitten johtuu että yksinäinen ihminen kärsii mielenterveysongelmista?
Passiivinen kiusaaminen eli yksin jättäminen on erittäin ikävä asia. Se on asia mihin ei aina osata tai haluta puuttua. Perusteena on se, että "jokainen valitsee itse kaverinsa". Mutta toinen syy miksi passiiviseen kiusaamiseen ei haluta puuttua, on se että kiusaamiseen eli yksin jättämiseen osallistuvat saattavat kertoa kotonaan, että yksin jätetty liikkuu jossain huumejengeissä tai muuta vastaavaa. Eli kun lapselta kysytään kotona, että miten koulussa menee, ja ollaanko siellä kaikkien kanssa, niin jälkikasvu saattaa vastata, että "joo", mutta koulussa on yksi "Make", jonka kanssa ei kukaan ole. Tuolloin äiti kysyy että miksi? Niin jälkikasvu vastaa, että "Make ei halua olla muiden kanssa".
Tai että "Makella on niitä huumekavereita". Silloin lapsi todennäköisesti kyllä valehtelee, koska uskoisin että "Make" kyllä haluaisi olla muiden kanssa. Tai että Makella ei ehkä niitä huumekavereita ole, mutta miksi lapsi kertoo valheita. Vastaus on se, että lapsi haluaa perustella itselleen sitä, että hän on ollut mukana kiusaamassa toista. Syy tähän yksin jättämiseen saattaa olla se, että lapsi pelkää sitten menettävänsä sen takia muut kaverinsa tai ehkä syy sittenkin on siinä, että hän pelkää joutuvansa itse kiusatuksi, kun tuollaisilla asioilla on tapana tarttua myös niihin, jotka ovat noiden syrjittyjen ympärillä.
Mutta onko tuo sitten oikeastaan se koko totuus? Onko asia niin, että kun olemme jättäneet jonkun joukkomme ulkopuolelle, niin silloin me tiedämme tehneemme väärin. Koska olemme toimineet väärin, niin meidän pitää perustella itsellemme sitä, miten olemme toimineet. Kotona ja koulussa meille sanotaan, että "kaikki pitää ottaa leikkeihin mukaan". Mutta olemmeko koskaan toimineet niin? Kun ihminen jätetään joukon ulkopuolelle, niin lapset varmaan tietävät tekevänsä väärin. Silloin heidän pitää puolustaa omaa toimintaansa itselleen. Tuolloin seuraava askel on tila, jossa ihminen kuvittelee toisen kärsivän mielenterveyden ongelmista.
Koska mielenterveyden ongelmat ovat jotenkin hyväksyttäviä syitä eristää toisia. Siis mielenterveyden ongelmia käsitellään helposti esimerkiksi sarjamurhaajista kertovien elokuvien kautta, joissa psykopaatti tekee pizzaa naapurin perheestä. Tuolloin tällaiset stereotypiat tietenkin antavat tekosyyn jättää kaveri itkemään vessaan. Silloin tietenkin omaa oloa helpottaa sellainen kuvitelma, missä henkilö alkaa kuvitella näkevänsä samoja oireita tuossa yksin jätetyssä kuin elokuvien sarjamurhaajassa. Ja sitten tuo yksin jättäjä saattaa kehittää mielessään ajatusmallin, että tuo yksin jätetty menee avaamaan ulko-oven jollekin katujengille, jonka jäsen hän varmasti on.
Siis tätä asiaa kutsutaan psykologiseksi itsevarjeluksi. Siinä ihminen kehittää päässään valheita, koska ne suojelevat häntä totuudelta. Eli kiusaamiseen osallistunut kehittää silloin mielikuvia, joilla hän perustelee itselleen sitä, että hän on aiheuttanut surua toiselle. Silloin hän saattaa kehittää tarinoita siitä, miten kiusaamisen uhri liikkuu jossain katujengeissä.
Se että joku on nykyaikaisessa yhteiskunnassa erilainen merkitsee sitä, että hän on "out". Siis yhteiskunta jaetaan "in" ja "out" henkilöihin, joiden elämä määräytyy sen mukaan että onko hän "in" tai "out". "In" ihminen saa parasta mahdollista palkkaa, ja toimii suuren tehtaan johtajana. Kun taas "out" ihminen saa sitten palvella näitä "in" ihmisiä.
Yhteen aikaan esimerkiksi "savant" ominaisuutta pidettiin lähes kuviteltuna ominaisuutena. Ja vallalla oli muutenkin sellainen käsitys, että jotkut tutkijat korostavat liikaa esimerkiksi paria erityistapausta, jos joku autismin kirjon diagnoosin saanut nyt oli menestynyt elämässään.
Autismin kirjoa on kahdenlaista. Toiseen liittyy kehitysvamma, eli heidän älykkyytensä ei ole normaali. Kyseessä ei ole myöskään normaali kehitysvamma, vaan tähän tilaan liittyy usein "savant" ilmiönä tunnettu outo kyky. "Savant" eli johonkin tiettyyn asiaan tai taitoon liittyvä kapea-alainen erityislahjakkuus on asia, mikä johtuu siitä, että hermosolut jotka normaalisti hoitavat tiettyjä tehtäviä aivoissa siirtyvät hoitamaan muita tehtäviä, kuin mitä niiden pitäisi hoitaa.
Toisilla autisteilla taas on normaali älykkyysosamäärä, ja se sitten on asia, joka aiheuttaa ongelmia, koska silloin ei voida vedota siihen, että henkilö ei pärjää koulussa alhaisen älykkyysosamäärän takia. Eli koska henkilön oikeuksia ei voida rajoittaa holhouksen kautta, tai holhousta määrätä älyllisen vamman takia, niin silloin tulee kaikkien asioiden kanssa vaikeuksia. Nimittäin jos sitten ei kaikista asioista saa sopia takana päin, niin silloin voi käydä niin, että ilmi tulee asioita, joista kukaan potilaan lisäksi ei halua puhua. Kaikki vammaispalvelut taas lähtevät siitä, että vammaiselle järjestetään niin sanottuja räätälöityjä palveluita, joista valmistuu joukko siivoojia, joihin sitten jokainen voi käydä vähän peilaamassa omaa erinomaisuuttaan.
Kun puhutaan siitä että henkilö ei autismin vuoksi edes voi tai halua lähteä pois kotoaan, niin mistä tuo asia sitten mahtaa johtua? Olisiko itsestäsi ehkä mukavaa lähteä kadulle ja kuulla että "kato tuossa toi taas menee". Siinä varmaan meistä jokainen haluaisi jäädä kotiin turvaan seinien sisälle. Siinä sitten kun kaikki kääntävät selän, eikä kukaan edes yritä puhua henkilön kanssa, niin sosiaaliset taidot saadaan mukavasti lakastumaan.
https://yle.fi/uutiset/3-12442930
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti