Ensimmäistä kertaa historiassa olemme antaneet sotilaallista tukea sotaa käyvälle maalle, jonka nimi on Ukraina. Ja ensimmäistä kertaa historian aikana olemme keskustelemassa oikeasti siitä, mitä etuja sekä haittoja NATO-jäsenyydestä maallemme olisi. Jos ajattelemme sitä että meidän on aina tehtävä joku ratkaisu näissä asioissa, niin emme voi tehdä kaikkia asioita aina kuin joku toinen maa. Ruotsi on tietääkseni itsenäinen maa aivan kuten myös Suomi. Mutta maillamme on pari pientä eroa. Ensimmäinen näistä pienistä eroista on se, että Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä.
Toinen asia sitten on se, että Baltian maiden itsenäistyttyä Ruotsilla on melko yhtenäinen itsenäisten sekä myös NATO:oon kuuluvien maiden linja Venäjän ja sekä Ruotsin rannikon välillä. Joten meidän maantieteellinen sijaintimme aiheuttaa sen, että meille NATO merkitsee eri asioita kuin Ruotsille. Jos Venäjä esimerkiksi sattuu aloittamaan sotatoimet Ruotsia vastaan, niin silloin meidän pitää kysyä, että voimmeko oikeasti luottaa siihen, että Venäjä ei yritä hyökätä Ruotsiin maamme läpi? Samoin Ruotsilla on suurempi sotateollisuus kuin Suomella, joten sen takia Ruotsi on eri asemassa kuin Suomi myös välineiden saatavuuden kannalta.
Siis meidän pitää NATO-päätöstä tehdessämme muistaa se, että millaista sodankäyntitapaa Venäjä harjoittaa, eli vaikka meidän maahamme sitten suunnattaisiin ydinaseita, niin onko sillä sitten lopulta mitään sen suurempaa eroa esimerkiksi siihen nähden, jos vaikka maatamme pommitettaisiin raskailla aseilla. Eli emme kai me odota, että Venäjä ei noita aseita meihin joka tapauksessa kohdista. Vaikka ydinaseet ovat periaatteessa erityistapaus, jonka käytöstä päätöksen tekee valtionpäämies, niin ne ovat aseita siinä missä muutkin aseet.
Jos valtiolla on ydinaseita, niin silloin aina on mahdollista, että se käyttää näitä aseita.
Eli jos ydinaseita on hankittu varastoon, niin silloin on aina riski siitä, että niitä käytetään. Puheista sekä doktriineista huolimatta on aina mahdollisuus että joku painaa ensin nappia. Enkä usko että kukaan tosissaan uskoo kaiken maailman julistuksia siitä, että ydinaseiden ensikäytöstä pidättäydytään joka tilanteessa. Jos omat joukot joutuvat alakynteen, niin silloin ydinaseiden sekä kemiallisten aseiden käyttö voi käydä jonkun komentoportaaseen kuuluvan mielessä. Ja tehokkaampi noista vaihtoehdoista on tietenkin ydinase, jolla tilanne voidaan pyyhkiä pois sekunnissa.
Tuolloin ydiniskun kohde saattaa menettää huomattavan osan joukoistaan joko itse iskuissa tai sitä seuraavassa säteilysairaudessa. Tuolloin iskun kohteelle ei jää muuta keinoa kuin yrittää tuhota vihollisen taisteluvarusteita, ja silloin ydinaseen käyttö on "edullinen vaihtoehto". Sitten seuraa iskujen sekä vastaiskujen sarja, joka laajenee ehkä sitten maailmanlaajuiseksi ydinsodaksi.
Suurin osa ydinaseiden käyttöä koskevista skenaarioista alkaa siitä, että joku asevoima jää alakynteen taistelussa. Silloin alakynteen jäänyt asevoima päättää estää vihollisen hyökkäyksen jatkumisen tuhoamalla etenevät panssarimuodostelmat ydinkärkiohjuksella. Tuo isku saattaa aiheuttaa sen, että konventionaalinen iskuvoima katoaa täysin kartalta, kun satoja tai jopa tuhansia tankkeja sekä ammuksia tuhoutuu muutamassa sekunnissa. Samoin omat joukot kohtaavat äärimmäisen voimakkaan radioaktiivisen laskeuman, mikä aiheuttaa leukemiaa sekä mittaamatonta kärsimystä.
Siitä sitten seuraa kosto, eli vastapuoli ampuu esimerkiksi sotilastukikohtaa omalla ohjuksellaan, ja sitten seuraa iskujen ja vastaiskujen kierre, ja lopulta käyttöön otetaan pitkän matkan strategiset ydinaseet. Se mikä tässä skenaariossa vetää muita maita mukaan ydinsotaan on se, että joku osapuoli saattaa vahingossa ampua kolmannen maan kaupunkeja.
Ydinaseet saattavat tuhota esimerkiksi merivoimien viestiasemia tai GPS-laitteiden tukiasemia, jolloin sukellusveneet sekä etäisissä ohjustukikohdissa palvelevat miehet eivät saa tärkeitä viestejä siitä, että pitääkö heidän avata tuli tai onko heidän esikuntaansa enää olemassa tai missä heidän laivansa nyt sattuu olemaan. Tuolloin esimerkiksi alentunut paikannuskyky, tai kova väsymys ja stressi saattaa saada ohjusten käyttäjät merkitsemään maalit väärin, ja sitten saattaa ydinohjus iskeä kolmannen maan miljoonakaupunkiin.
Ydinsodassa myös konventionaaliset aseet kuten täsmäpommeja käyttävät lentokoneet tukevat ydinaseita, eli myös näitä aseita käyttävät joukot pyrkivät alentamaan vastustajan iskukykyä eli rintaman lähelle tuotuja ydinaseita vastaan ainakin koetetaan hyökätä. Eli niiden laukaisulaitteisiin sekä itse raketteihin voidaan kohdistaa myös esimerkiksi konventionaalisia panssarintorjunta-aseita tai tykistön tulta.
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.