Tässä sitten tämän päivän toivottavasti viimeinen ikävä uutinen tuolta kaukaa Ukrainasta. Nyt Ukrainan sotilaiden epäillään teloittaneen vangittuja venäläisiä sotilaita, ja sitten tietenkin koska asioista pitää uutisoida tasapuolisesti, niin sitäkin on käsitelty suurin kirjaimin mediassa. Tällaisessa tapauksessa olisi mukavaa taas tietää, ketä tuolla on teloitettu, ja ovatko teloittajat ehkä sitten provosoituneet mahdollisesti kun he ovat nähneet venäläisten tekoja. Tai onko joku noista teloitetuista ehkä tunnistettu siviilien ampujaksi?
Tai siis kukaan ei taas tiedä muuta, kuin että Ukrainan asevoimien sotilaat ovat ampuneet vangittuja venäläisiä tai venäjän armeijan univormussa olevia sotilaita sen jälkeen kun nämä ovat laskeneet aseensa. Mutta onko tuolle teloitukselle sitten ollut muuta syytä kuin viha tai halu kostaa sitä, mitä nuo teloituksen suorittaneet miehet ovat tehneet?
Siis ketä ovat teloitetut ja ketä sekä missä tehtävissä teloittajat ovat olleet. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin nämä kovan luokan sotarikokset, mitä Venäjän asevoimien univormua käyttäneet miehet ovat tehneet saattavat aiheuttaa sen, että kumpikin osapuoli saattaa joutua koston sekä vastakoston kierteeseen, joka voi jatkua vuosia sodan jälkeen. Ja yksi sotarikosten tarkoitus on ilmeisesti ollut pitää osapuolet erillään toisistaan.
Rikokset siviilejä vastaan ovat tuomittavia asioita, ja jos sitten ajatellaan että miehet löytävät esimerkiksi omia tuttaviaan joukkohaudoista, niin silloin alkaa varmasti kosto käydä mielessä. Ehkä meidän pitää muistaa se, että rikos on aina rikos. Mutta joku motiivi rikokseen pitää löytyä. Sotarikosten tutkiminen on vaikeaa sekä rankkaa työtä. Se että ne on tehnyt henkilö, joka on ehkä jossain päin sankari, tekee tuosta työstä vielä vaikeampaa kuin normaalista murhatutkinnasta.
Kun puhutaan tutkimuksesta, niin silloin esimerkiksi väkivaltaisia tekoja tehneitä pitäisi päästä kuulustelemaan. Eli heitä ei sen vuoksi saisi ampua, vaikka mieli tekisi. Tekijäporras on se, mihin voidaan jotenkin päästä käsiksi, ja sitten tutkijat yrittävät heidän kauttaan saada selville, kuka on käskyn antanut. Mutta kuitenkin aina tällaisessa tapauksessa voi käydä niin, että joku vihapäissään saattaa ampua tuollaisia sotarikollisia.
Ei ole aivan ensimmäinen kerta, kun sotarikollinen on ammuttu palasiksi ennen kuin hänet saadaan kuultavaksi, ja noiden vihan vallassa tehtyjen tappojen takana epäillään monesti olleen niitä, jotka ovat antaneet käskyn tai kehotuksen tehdä rikoksia. Tuollainen asia sai aikaan sen, että esimerkiksi natsien metsästyksestä tunnetun Simon Wiesenthal keskuksen johtajaksi Simon Wiesenthalin vetäytymisen jälkeen valittiin mies, jolla ei ollut henkilökohtaista suhdetta keskitysleirivankeihin tai vartijoihin.
Nimittäin keskitysleirivangit olivat kertoneet nimettömistä puhelinsoitoista, joissa kerrottiin miten heidän sukulaisiaan oli murhattu keskitysleirillä. Eli noiden puhelinsoittojen tarkoitus oli ilmeisesti saada nuo vangit murhaamaan joitakin tunnettuja entisiä natseja, ja motiivi saattoi olla se, että noiden natsien haluttiin pysyvän vaiti jostain asiasta. Wiesenthalin tarkoitus ei ollut surmata natseja, vaan saattaa heidät oikeuteen. Ideana oli se, että natsit kertoisivat kuka heitä suojeli. Eli kuka järjesti esimerkiksi Franz Staglin työpaikan VW:n tehtaalla Brasiliassa, vaikka tuo mies oli etsintäkuulutettu kuolemanleirin komentaja.
Arvata saattaa, että monen ihmisen mielestä Wiesenthal tuhlasi vain aikaansa kaivelemalla vanhoja asioita, ja ehkä esimerkiksi Franz Stagl ja Adolf Eichmann sekä 1200 muuta oikeuteen saatettua entistä keskitysleirin vartijaa olivat niitä ihmisiä, joiden mielestä vanhoja ei pitäisi kaivella. Mutta Wiesenthalin tapaus osoittaa sen, että nimenomaan vanhoja rikoksia pitää ja kannattaa kaivella. Eli sotarikos ja massamurhat eivät vanhene koskaan. Eikä kukaan varmaan oikeasti voi tuollaisia kokemuksia antaa anteeksi.
Ja me kaikki tiedämme, että sotarikoksia ei tee yksi ihminen. Vaikka kuinka vihaisimme esimerkiksi Ratko Mladićin kaltaisia ihmisiä, jotka suorittivat Srebrenican verilöylyn kaltaisia toimia, joissa tuhansia siviilejä ammuttaan, niin silloin meidän pitää muistaa että vaikka hän oli komentaja, jonka alaisuudessa noita tekoja tehtiin, niin silti myös hänen alaisensa olivat vastuussa teoistaan. Siis yksin komentaja ei tapa 7000 ihmistä vaan hänellä on aina avustajia. Ja sama koskee kaikkia muitakin vastaavia tekoja. Siis johtaja yksin ei ole teoistaan vastuussa, vaan myös alainen tekee rikoksen ampuessaan siviilejä.
Miksi sitten otan tuon Srebrenican tapauksen vuodelta 1995 esille? Syy tähän on se, että nämä Ukrainassa tapahtuneet teot ovat saman tapaisia, kuin mitä tapahtui Jugoslavian sodassa 1990-luvulla, ja ehkä niiden tarkoitus oli sama. Ja mieleen tulee se, että onko noista Jugoslavian tapauksista otettu oikein kunnolla oppia, kun on samaa metodia käytetty myös Ukrainassa?
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/nyt-ukrainan-joukkoihin-kuuluvien-ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n-teloittaneen-vangittuja-ven%C3%A4l%C3%A4issotilaita/ar-AAVX5I5?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=46f7f5e56eb140e3b555b25c2144975e
https://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Stangl
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratko_Mladi%C4%87
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sobib%C3%B3rin_tuhoamisleiri
https://fi.wikipedia.org/wiki/Srebrenican_joukkomurha
https://fi.wikipedia.org/wiki/Treblinka
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simon_Wiesenthal
https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.