Ketä varten ihminen käy koulua? Ja mitä muuta varten koulussa käydään kuin vain opettajaa tai opettajan tuntilistaa. Ehkä koulun tarkoitus on opettaa oppilaille sellaisia asioita kuin sosiaaliset- eli vuorovaikutustaidot. Koulun pihalla on helppo mennä muiden luokse keskustelemaan asioista, mutta sitten joskus jollekin ihmiselle sanotaan, että "me tässä puhumme omia asioita". Eli joskus noita omia asioita löytyy niin paljon että joku ei koko vuotena ole oikeastaan edes puhunut muiden kanssa.
Kun esimerkiksi ihmiseltä kysytään työhaastattelussa, että mitä hän haluaisi itsessään kehitettävän, niin monet vastaavat "sosiaalisia taitoja". Kun sitten työhaastattelija sanoo jotain tuohon vastaukseen, mitä en ehkä halua kuulla, niin tietenkin minulla pitää olla valmiudet kuunnella esimerkiksi tokaisuja, siitä, että "terapiassa noitakin taitoja oppii". Tai onko isäsi osallistunut kasvatukseesi? En ole tiennyt että sillä, onko isäni kasvattanut minua jotain tekemistä sen kanssa, että osaanko jotain työtehtävää.
Varmaan olen jonkun mielestä kelvoton sekä lapsellinen idiootti, kun joskus suutun noista rakentavista kommenteista. Toki voisin ihan hyvin sanoa että mitä mieltä minä olen hänestä sekä hänen asenteestaan. Hän varmaan silloin sanoo, että minulla on väärä asenne. Tai että minä en ole sopiva tehtävään, mutta en ehkä usko muuta kuulevanikaan. Siis en usko että henkilö joka vilkuilee tietokoneen näyttöä tai pöydällään olevia papereita etsien seuraavan asiakkaan nimeä edes haluaa kuulla minusta yhtään mitään saatikka sitten palkata minua.
Mutta joskus kannattaa sitten kysyä suoraan, että mitä tuo nero pöydän toisella puolen haluaa minun sitten sanovan? Ei kai hän kuvittele että esimerkiksi hakiessani työpaikkaa kirjanpitäjänä sanon, että minun pitää opetella kirjanpitotaitoja? Tai ehkä kannattaa ottaa se linja, mikä suurella runoilija Juice Leskisellä oli aikoinaan. Eli sanoa että minä en koe että minussa olisi mitään parannettavaa. Tuolla tavoin sitten tehdään vaikutus rekrytoijaan.
Mitä nuorempana ihminen oppii sosiaalisia taitoja, niin sitä luontevammin niitä noudatetaan. Eli nuorena on vitsa väännettävä, sanoo sananlasku. Miten lapsille tai varhais-murrosikäisille voidaan opettaa sosiaalisia taitoja? Sosiaalisten taitojen opiskelu on liitetty koulunkäyntiin, ja sen takia meidän olisi mietittävät, että miten sosiaalisia taitoja voisi opettaa, niin että ne myös jäävät mieleen? Tai siis jokainen meistä varmaan mielessään hallitsee paljon sosiaalisia taitoja, ja muistaa sen että tiettyjä asioita kannattaa pitää itsestään selvyytenä.
Eli toista kunnioitetaan, toisen mielipidettä kuunnellaan, ja hänelle annetaan asiallista sekä rakentavaa palautetta. Ja sitten me voimme siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli miten noita teoriassa hyvinkin helppoja taitoja sitten sovelletaan käytännössä? Siis miten teoria muutetaan käytännöksi on se mikä on jotenkin vaikeaa. Tietenkin me saamme paljon rakentavaksi tarkoitettua palautetta pitkin koko elämämme. Osa tuosta rakentavasta palautteesta on sellaista, että se aiheuttaa loppuun palamista sekä psykiatrisen hoidon piiriin hakeutumista. Eli joidenkin ihmisten mielestä termi "rakentava palaute" tarkoittaa viiden sentin päästä naamasta karjuttua huomautusta siitä, että työ on mennyt päin seiniä. Tai yleensä sanan "seinä" kohdalla on jotain "P:llä" alkavaa.
Tietenkin on erittäin helppoa opettaa lapsille esimerkiksi viittaamista tunnilla, ja muita vastaavia asioita, joita sitten myöhemmin on mukavaa soveltaa työelämässä. Siis mitään ongelmia ei esimerkiksi työelämässä ole silloin kun esimiehen pitää saada sanansa kuulumaan. Hän vain komentaa muita olemaan hiljaa, ja sitten hän voi puhua. Ongelmia ei koskaan tule eteen silloin kun kaksi ihmistä on niin sanotusti esimies- alainen suhteessa toisiinsa. Tuolloin esimies tekee päätökset ja puhuu milloin häntä huvittaa.
Mutta tilanne missä sitten seuraa ongelmia on se, missä kaksi tasa-arvoista ihmistä keskustelee keskenään. Tuolloin saattaa joku olla siinä tilanteessa, että hän ei saa edes suunvuoroa. Jos puhutaan sitten sosiaalisten taitojen harjoittelusta, niin silloin juuri tällaiset tilanteet, missä kaksi ihmistä ovat tasa-arvoisessa asemassa ovat niitä, joita ei juuri koskaan olla harjoiteltu. Sosiaalisten taitojen kuten kauniiden käytöstapojen opiskelu on yksi oppimisen osa-alueista, ja jos ihminen ei saa mitään muuta kuin negatiivista palautetta yrittäessään keskustella jonkun kanssa, niin hän ei sitten varmaan enää koskaan edes yritä tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa.
Vai miten itse ajattelisit siitä, että kun ensimmäisenä koulupäivänä kaikki muut puhuvat niitä paljon puhuttuja omia asioitaan, ja ainoa vastaus jonka joku luokasta saa on, että painu V****. Tai sitten ehkä joku jo ensimmäisellä luokalla oppii, että kiroilemalla ja huutamalla kovalla äänellä saa sitä paljon puhuttua huomiota osakseen. Eli jos halutaan opettaa kauniita käytöstapoja, niin tietenkin silloin pitää noita asioita tukea. Henkilön pitää saada hyvää sekä kannustavaa palautetta silloin kun hän on toiminut oikein.
Samoin jos henkilö käyttäytyy rumasti, niin hänen pitää silloin saada negatiivista palautetta. Siis ongelma on siinä, että negatiivinen palaute muistetaan aina antaa, mutta sitten jos ihminen tekee jotain positiivista, niin silloin siitäkin pitäisi antaa palautetta, jolla positiivista kehitystä tuetaan, ja ihminen saadaan tekemään vastaisuudessa samalla tavalla.
Koulun piha on loistava paikka harjoitella sosiaalisia taitoja. Sieltä kyllä varmaan moni löytää paljon uusia kavereita, joiden kanssa voi sitten vaihtaa pari sanaa. Siinä sitten aidossa vuorovaikutustilanteessa myös verkostoituminen kasvattaa jokaisen tietojen sekä taitojen määrää. Mutta voi että jos joku sitten ei tuohon joukkoon pääse? Miten käy sen ihmisen sosiaalisten taitojen kehityksen, jolle käännetään selkää, ja jota sitten haukutaan päin naamaa tai joka jätetään yksin? Kehittyvätkö ne ehkä silloin samalle tasolle kuin muilla? Tai ehkä tuollaisella yksin jätetyllä henkilöllä on taitoa, mutta uskaltaako tai viitsiikö hän tuoda omia ajatuksiaan ihmisten tietoon, jos hän on saanut nuoruudessaan huonoa palautetta yrittäessään solmia sosiaalisia suhteita?
Voidaan sanoa että kukaan ei varmaan koskaan ole ajatellut, että lapsena koettu eristäminen saattaa seurata henkilöä läpi koko hänen elämänsä. Eli sosiaalisten suhteiden solmiminen on aina vähän vaikeaa, kun henkilö ei ole niitä sosiaalisia taitoja voinut oikein harjoitella koulun pihalla. Eikä se että kaikki yritykset lähestyä toisia ikäisiä ole koskaan tuottanut oikein tulosta ainakaan kannusta henkilöä hakeutumaan mihinkään seuraan. Ja sitten vielä kysytään että mistä johtuu väkivalta sekä päihdeongelma? Se mikä ihmistä ajaa syrjäytymään on syrjiminen.
Tässä alla on muuten linkki ScitechDailyn artikkeliin, jossa kerrotaan että lapsena väärin kohdellut lapset ovat vaarassa kuolla kolestrolin aiheuttamaan infarktiin. Siis abusaatio on linkitetty kolestroliin, ja sitä miksi korkean kolestrolin suhdetta esimerkiksi kiusaamiseen ei ole koskaan huomioitu. Nimittäin jos ajatellaan että ihminen on yksinäinen, ja hänellä ei ole ketään kenelle puhua asioista, niin silloin hän saattaa alkaa syödä esimerkiksi suklaata saadakseen edes jollain tavalla hyvän olon.
Tai sitten hän saattaa väärinkäyttää alkoholia, eli istua pitkin viikkoa kapakassa sekä syödä hampurilaisia. Joten ehkä tuollaiset asiat voidaan linkittää myös esimerkiksi korkeaan kolestroliin. Se mikä sitten saattaa vielä lisätä korkean kolestrolin määrää saattaa olla pelko. Kiusattu henkilö saattaa pelätä kävellä ulkona kotoaan. Eli tuohon asiaan voidaan lisätä sitten vielä liikunnan vähyys.
https://scitechdaily.com/childhood-abuse-linked-to-higher-risk-for-high-cholesterol-as-an-adult-in-new-research/
Kommentit
Lähetä kommentti