Kuka valvoo valvojia?

Onko tulevaisuuden yhteiskunta kuin akvaario, missä kaikki on julkista

Onko huoli nuorison jengiytymisestä oikeasti se syy, mihin poliisi haluaa rajattoman televalvontaoikeuden? Tai onko tämä se syy miksi poliisille on haettu oikeudet televalvontaa koskevan lain avulla? Kaikilla muillakin maailman poliiseilla on oikeus harjoittaa televalvontaa. 

Suurimmassa osassa maailman demokraattisia valtioita tuota oikeutta valvoo tuomioistuin.  Joten pelkästään uskottavuuden takia myös Suomen poliisilla kuuluu olla tuo oikeus. Mutta sen käyttöä valvoo tuomioistuin. 

Tietenkin poliisilla pitää olla modernit oikeudet, mutta onko nuorison jengiytyminen sitten se asia, jonka takia poliisin valvontaoikeuksia pitää laajentaa? Tai onko tässä televalvonnan laajentamista koskevassa ehdotuksessa jotain, josta halutaan vaieta? Televalvontaa koskeva laki on asia, mikä tietenkin jakaa ihmisten mielipiteitä. Eli pitäisikö yhteiskunnan olla avoin? Vai pitäisikö sen olla suljetumpi? Tuolloin tullaan siihen kysymykseen, että mitä jos joku ei oikeasti välitä mitään yksityisyydestään? 

Tai sitten että jos koko yhteiskunta muuttuu kuin akvaarioksi, niin kuka saa valvoa ketäkin? Eli jos yksityisyys on tärkeää, niin silloin taas tullaan siihen, että mitä sitten jos joku käyttää yksityisyyttä väärin? Eli tekee rikoksia yksityisyyden turvin? Tai tarvitseeko poliisi sitten seuraavaksi oikeuden poistaa esimerkiksi henkilö jostain sosiaalisen median palveluista, jos hän ei poliisin mielestä osaa palvelua käyttää? 

Ja tietenkin jos sitten lähdetään puhumaan esimerkiksi siitä, että poliisi pidättää jonkun henkilön sillä perusteella, että tämä on sosiaalisessa mediassa puhunut aikeestaan tehdä koulu-iskuja tai muuta vastaavaa, niin tuolloin kyse on ennalta-ehkäisystä. Ennalta-ehkäisevä toiminta on asia, joka käsittää esimerkiksi julkisten paikkojen kameravalvonnan. 

Kukaan ei tiedä kuinka monta pahoinpitelyä on jäänyt tekemättä siksi, että pahoinpitelijä on pelännyt kameraa tai sitä, että hänet tunnistetaan kameran kuvista. Mutta aina välillä noihin kameroihin tallentuu kuvia esimerkiksi pahoinpitelyistä, jolloin joko tekijä tunnistetaan tai ei. Kuitenkin tuolloin taas sanotaan, että kamerat eivät estäneet yhtä pahoinpitelyä. Mutta samalla kuitenkin sanotaan, kukaan ei tiedä montako pahoinpitelyä jää kameroiden takia tekemättä. 

Jos henkilö on menettänyt aseensa sekä lähtenyt lepositeissä mielisairaalaan, kun hän on uhkaillut muita, niin silloin saattaa olla niin, että joku saa pitää henkensä tuon asian takia. Toisaalta poliisia syytetään tuolloin siitä, että se yliampui tilanteen. Mutta kukaan ei tiedä varmasti sitä, olisiko tuo henkilö käyttänyt asettaan? Mutta jos hän olisi saanut pitää aseensa, ja sitten ampunut muutaman ihmisen, niin silloin poliisi olisi toiminut väärin. 

Ja poliisi toimii aina väärin. Kaikkia ihmisiä on vaikea miellyttää. Jonkun mielestä poliisi on liian kovaotteinen, ja toisten mielestä taas otteet ovat liian löysät. Joskus taas poliisi lähtee tekemään aseiden takavarikkoa liian helposti, ja toisinaan taas liian hitaasti. Ja vain epäonnistumiset tietenkin huomioidaan. 

Pitäisikö poliisin saada oikeus kuunnella puhelimia sekä lukea tekstiviestejä miten he haluavat? Eli siis mitään sääntöjä sille, miten poliisi valvoo puhelimia tai muita viestimiä ei olisi olemassa. Kysymys on siitä, että miksi poliisi ei sitten halua näistä asioista muuten puhua, kuin vain siitä että miten sen henkilöstön oikeudet aina menevät jotenkin tavallisen kansalaisen oikeuksien yli, ja peruste on siinä, että poliisin pitää voida tehdä työtään. 

Poliisin peruste siihen, että he tarvitsevat rajoittamattoman telekuunteluoikeuden on se, että nuoriso jengiytyy. Mutta sitten kuitenkaan ainakaan HS:n jutun mukaan ei poliisi ole maininnut missä kaupunginosassa tuota jengiytymistä tapahtuu.

Eli artikkeli on otsikoitu "Poliisin epämääräiset puheet katu­jengeistä paljastavat, miksi sen halu päästä käsiksi ihmisten viesteihin ilman rikos­epäilyä sisältää valtavia riskejä" (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008433077.html).  

Ovatko katujengit oikeastaan se syy, miksi poliisi haluaa nuo oikeudet? Eli eikö muuta rikollisuutta ole olemassakaan kuin joitakin nuorisojoukkoja, joita sitten valvotaan satelliittien sekä televalvonnan keinoin? Vai onko ehkä joku alkanut hiertää jossain muussa asiassa? Eli mitä poliisissa pelätään? Sitäkö että joku levittelee kadulla tietoja siitä, mistä poliisi ei halua puhua mitään?

 Eli onko niin että joku pelkää että ehkä soluttautumista tekevä poliisi on tehnyt niin, että hän on päässyt jengiin siten, että on kertonut olevansa poliisi sekä samalla myös myynyt ehkä televalvontaa koskevia tietoja jengiläisille. Joissakin skenaarioissa joku rikollispomo liittoutuu poliisin kanssa, ja päästää poliisin jengiinsä. Ja sitten tuo poliisi puhdistaa kadut kilpailijoista, ja tuo rikollinen saa sitten yksioikeuden alueeseen. Tai ehkä tämä on puhdasta pelottelua tai mielikuvituksen tuotetta. Tai ainakin itse toivon niin. 

Poliisi valvoo yleistä turvallisuutta. Tuo oikeus antaa poliisille oikeuden sekä vallan tavallista kansalaista kohtaan, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että kuka valvoo valvojia? Siis yleensä poliisin asioita käsitellään salassa poissa ihmisten silmistä, ja perusteena on se, että poliisin täytyy pitää tiedotuskanavansa salassa. Mutta miten sitten "Tapaus Aarnion" kaltaiset korkean profiilin jutut sopivat yhteen noiden salassapitoa koskevien säädösten kanssa? 

Tai miten poliisimiesten esiintyminen julkisuudessa sopii yhteen sen kanssa, että turvatakseen itsensä ja perheensä, täytyy poliisien pysyä tuntemattomina? Eli eikö esimerkiksi huumeryhmän päällikön perheenjäseniä tai häntä itseään voi kukaan painostaa, jos hänen henkilöllisyytensä paljastuu? Eli eikö tuollaisen ihmisen kotiin voi kukaan gangsteri oikeasti tunkeutua? 

 Kysymys on aina näissä asioissa siitä, että tietenkin oikeudet valvoa teleliikennettä, eli suoraan kuunnella ihmisten puheluita sekä lukea kaikkea sitä, mitä netissä jaetaan voi aina tietenkin estää jonkun terrori-iskun. Mutta samalla harmittavalla tavalla tulee mieleen sellainen tilanne, että mitä jos sitten omalle kohdalle sattuu käymään tilanne, että poliisi onkin toiminut väärin. Tai että poliisi jotenkin on ottanut osaa esimerkiksi jengien toimintaan tavalla, joka ei kestä tarkastelua. 

Tässä vain muistelen "Tapaus Aarniota". Mitä jos poliisi olisi oikeasti valvonut noiden muiden tapaukseen liittyvien henkilöiden televiestintää, ja sitten ehkä olisi joku ehtinyt varoittaa Aarniota siitä, että häntä oli epäilty.  Eli onko tuollainen oikeus poliisille tarpeen tai järkevä tapa ratkaista se miten terrorismiin sekä jengiytymiseen voidaan puuttua? Siis mitä jos poliisi käyttää oikeuksiaan esimerkiksi omien rikoksiensa peittelyyn, eli myös poliisimiehellä voi olla takanaan pahoinpitelyitä tai muita vastaavia rikoksia. 

Samoin esimerkiksi joku on aina silloin tällöin kysynyt, että mitä jos poliisi vain ihan huvikseen alkaa seurata jonkun naapurinsa netin käyttöä? Poliisin ongelma on siinä, että poliisilla on aina esimies. Jos teleurkintaa koskeva laki muuttuu siten, että mitään lupia ei poliisi tarvitse televalvontaan, niin tietenkin esimerkiksi poliisipäällystöön kuuluva henkilö saa sitten rajoittamattomat oikeudet kuunnella ketä kansalaista haluaa. 

Aina välillä on keskusteltu siitä, että pitäisikö poliisin työhön päästää tutustumaan myös muita kuin syyttäjiä sekä tuomareita? Eli olisiko sitten ehkä oikein, että myös tavalliset ihmiset pääsevät tutustumaan myös poliisin tiedonhankintaan, vaikka nuo avomielisyydestään tunnetut henkilöt eivät mielellään omia asioitaan levittele? 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008433077.html