Hyvää joulua kaikille

 Hyvää joulua kaikille

(Kuva:Yle)

Tervehdys, ja hyvää joulua aivan kaikille. Aluksi voisin sanoa, että kun luette tämän kirjoituksen, niin joku voi kysyä, että "kuka tuonkin kirjoituksen on käskenyt tehdä?". No voin hyvällä omalla tunnolla vastata, että varmaan se on syntynyt aivan omasta vapaasta tahdosta ja omasta aloitteestani. Eli mitään ulkoista pakkoa ei ole ollut tehdä tätä. Olisiko muuten mahdollista lähettää joulupukille toive siitä, että hän kehittäisi kaikille sopivan koronarokotteen sekä tietenkin sekin olisi toivottavaa, että ainakin pukki olisi ottanut koronarokotteen, jotta ei sitten tartuta tuota virusta. Tai ehkä joulupukki noudattaa turvaväliä, ja pudottaa lahjat savuhormista myös Suomessa, kuten hän tekee esimerkiksi Iso-Britanniassa. 

Joten uudestaan hyvää omikron-variantin maustamaa joulua koko Suomen kansalle, sekä myös muille jotka kääntävät tämän tekstin jollain kääntäjällä. Tekoälyn aikaan voimme leuhkia sillä, että meistä jokainen voi automaattisten käännös-sovellusten avulla lukea tai kuunnella ainakin jotain maapallolla puhutuista kielistä pidettyjä puheita. Samoin noiden sovellusten avulla voivat ihmiset keskustella myös keskenään ilman tulkkeja. Eli tekoäly on muuttanut maailmaa todella paljon. 

Mutta vaikka meillä on puhelimessa toimivia sovelluksia, joiden avulla voimme puhua esimerkiksi afgaanien tai kenen muun kanssa hyvänsä, niin jostain syystä emme osaa kohdata tosiamme jouluna tai minään muunakaan päivänä. Toisilla ihmisillä on tapana ryhtyä komentelemaan muita, tai sitten saattaa olla niin, että koko joulu menee siihen, että jollekin paikalla olevalle ei edes sanota sanaakaan. Siis mitkään sovellukset eivät auta jos tahtoa keskusteluun ei ole. 

Saattaa olla niin, että joissakin perheissä koko joulu menee riitelyyn. Tai sitten koko joulu on muuten vain kiusallinen juhla. Eli jos ihminen kokee olevansa ulkopuolinen tai sitten häntä muuten syrjitään, niin tuo henkilö ei varmaan kovin hyvin viihdy. 

Jos ajatellaan sitä oikeaa keskustelua sekä sitä, että opettaisimme sen, että kaikki ihmiset ovat jollekin tai jotenkin tärkeitä, niin on kaksi tapaa tehdä tämä asia. Tapa yksi on se että kaikki otetaan mukaan esimerkiksi suunnittelemaan sekä toteuttamaan jouluisia suunnitelmia, ja jos jotain kielletään, niin tuon kiellon voi perustella muutenkin kuin vain sanomalla "et tietenkään". 

Ja tuota sitten voidaan tehostaa kohottamalla nenä noin 45 asteen kulmaan, ja sillä tavalla voidaan toiselle osoittaa, miten paljon alempi hän muita on. Samoin myös esimerkiksi siitä, kuinka lihava joku seurueen jäsen on, voidaan käyttää ilmaisemaan, kuinka toivottua seuraa tuo "pikkuveli" tai "pikkusisko" tai joukon kuopus eli epähenkilö oikeasti on, kun suunnitellaan sitä oikeaa uutta vuotta. Siis kuka hänet oikeastaan on edes paikalle kutsunut?

Samoin selän kääntäminen toiselle osoittaa sen, kuinka paljon alempiarvoinen tuo ihminen on. Ja tietenkin ovea voi silloin osoittaa vaivihkaa peukalolla. Ehkä tuolla tavalla saadaan sitten tuon henkilön vuode "parempaan käyttöön", jos hän vaikka päättää lähteä kotiin kesken aattoa. Siinä voivat muut syödä hänen osuutensa kinkusta, kun tuolle yhdelle vieraalle tulee yllättäen työkiire. 

Jouluna ihmiset haluvat tietenkin syödä hyvin ja keskustella mukavista asioista. Tai siis puolet jouluaatosta saattaa kulua siihen, että ihmiset tekevät jouluateriaa sekä sitten laskevat esimerkiksi sitä, että millaisen panoksen kukin tuohon ateriaan antaa. Eli jos omat keittotaidot eivät ole kovin hyvät, niin niitä ei kukaan siinä jouluateriaa tehdessä ehdi lähteä toista opettamaan. Ja jos sitten tuo yksi henkilö ei osaa tehdä ruokaa, niin hän saattaa tuntea olonsa hiukan kiusaantuneeksi. Varsinkin jos tuossa ryhmässä sitten lasketaan viimeisen päälle, ja takana saatetaan puhua, että joku tulee vain loisimaan. 

Jos ihminen oppii jo nuorena että hän ei ole muille minkään arvoinen, eikä koskaan muutenkaan vastaus ole muuta kuin ei, niin toki tuo henkilö varmaan jättää sitten nuo muut omaan arvoonsa, koska heillä tietenkin on muuta puhuttavaa jouluisin kuin esimerkiksi se, mitä joku maailman näkymättömin sekä tylsin ihminen on mahtanut taas tehdä. Tietenkin meidän kaikkien tylsien ihmisten pitää käydä joskus töissä, eikä aivan normaalin ihmisen elämää täytä esimerkiksi non-stop bilettäminen. 

Joten jouluna voidaan tietenkin keskustella siitä, miten joku duunari tai virkamies on asioista ajatellut. Tai sitten koko joulun voi viettää muistellen sitä, kuinka siellä tai täällä diskossa kuunneltiin vauhdikasta teknoa, ja otettiin koronapaukkuja. No asiaa ei varmaan kukaan edes kyseenalaista, kun noilla bile-hirmuilla on hyvä työ ja paljon rahaa taskussaan, joten kyse on heidän omasta asiastaan mihin muilla ei ole mitään sanomista. 

Tässä mainitsin että on kaksi tapaa opettaa yhdessä tehtävää päätöksentekoa lapsille. Ja kaikkein vähimmällä päästään sillä että vanhempien sekä vanhempien sisarusten auktoriteetilla jyrätään kaikkien muiden mielipiteet, koska niitä ei tarvitse kuunnella. Sillä tavoin ei tarvitse kuunnella mitään eriäviä mielipiteitä. Jouluaattona sitten saattaa olla niin, että joku tulee esimerkiksi jouluaterialle tunniksi istumaan, ja lähtee sitten jatkamaan matkaa.

Noin saadaan sitten pidettyä yhteyttä tuohon ihmiseen, joka kerran vuodessa käy kertomassa mitä hän on tuossa vuoden aikana saanut aikaan. Kun sitten on vähän liikaa glögiä otettu, niin aletaan muistella menneitä, ja kaikki eivät ole aivan samalla tavalla positiivisesti suhtautua esimerkiksi tarinoihin siitä, kuinka yhden paikalla olijan päälle on pudotettu ampiaispesä. Yleensä noiden muisteluiden anti on se, että joku loukkaantuu sydänjuuriaan myöten. Mutta kuten tiedämme, niin kaikki se miten joulu tai mikä tahansa muu juhla onnistuu riippuu siitä, miten ihmiset kohtelevat tosiaan.