Miksi jonkun pitää aina johtaa kaikkea?

Tässä aluksi sanon, että meillä kaikilla on sellainen kuva, että diktaattori on aina vähemmistössä. Hän on yksinvaltias, joka viis välittää kansan enemmistön tahdosta, mutta todellisuudessa on tapauksia missä ihan oikeasti demokraattinen valtio sortaa jonkin vähemmistön oikeusturvaa. Siis enemmistö kansasta on sitä mieltä, että joku vähemmistö on pelkästään hävittämistä varten. Ja silloin tietenkin enemmistö on oikeassa.

Saattaa olla niin, että tuossa maassa on vähemmistö, jolta on evätty oikeus käyttää omaa kieltään, harjoittaa kulttuuriaan tai sitten heiltä on saatettu viedä kokonaan oikeus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Tuohon vähemmistöön kuuluvilta saatetaan viedä oikeus osallistua vaaleihin, heidän ehdokkuuttaan saatetaan rajoittaa. Tai sitten heitä ei haastatella esimerkiksi vaalikampanjoiden yhteydessä. Siis pitääkö tuo asia kirjata lakiin. Syrjintä on asia mikä varmaan kiellettyä, mutta sitten kun puhutaan ihmisten asenteista, niin asenteiden muuttaminen on vaikeampaa kuin lain muuttaminen. 

Etnisen syrjinnän huomaa meistä jokainen. Mutta kuten tiedämme niin vaikka lakiin on kirjattu esimerkiksi syrjinnän kieltäminen, niin samalla sitten tietenkin tuollaista lakia on vaikea valvoa. Nimittäin syrjintää perustellaan sillä että “kaikilla on oikeus valita oma seuransa”. Mutta jos sitten lähdetään ajattelemaan syrjintää, niin silloin syrjintä on sitä, että esimerkiksi henkilön kanssa ei vain tanssita kun hän saapuu tansseihin. Tai häntä ei koskaan kutsuta jatkoille tai hänelle ei ehkä vain anneta kummilapsia. Nuo asiat ovat tietenkin pieniä, mutta niillä osoitetaan että toinen on muita vähän huonompi. 

Diktaattorin tuntomerkki on se, että hän ei hyväksy mitään vastaväitteitä sekä on valmis käyttämään väkivaltaa pysyäkseen vallassa. Samoin diktaattori käyttää vilppiä sekä uhkailua vaaleissa, ja sillä tavoin pyrkii vaientamaan kaiken poliittisen vastarinnan. Eli kuten tiedämme tällaisia ihmisiä on varsin paljon, ja kaikkien diktaattorien yhteinen piirre on se, että he väittävät toimivansa valtion hyväksi.

Lähdetään pohtimaan sitä, miksi diktaattori on aikoinaan päässyt valtaan, niin ikävä kyllä hän on onnistunut miellyttämään valtiossa kansan enemmistöä vähemmistöjen kustannuksella. Tuolloin motto on se, että “miksi enemmistön pitää huomioida vähemmistöjä, koska enemmistö säätää lait”? Ja tietenkin lupaamalla valtiossa olevalle suurelle enemmistölle kaikkea mukavaa voi diktaattori taata sen, että hän saa tarvittavan äänisaaliin. 

Diktaattori ei voi tehdä rikosta. Hän voi nimittäin säädättää lakeja, jotka oikeuttavat hänet aivan kaikkeen. Ja se että hän armahtaa aina uskolliset alaisensa takaa hänelle aina jatkot valtion johdossa. 

Joten tietenkin voidaan ajatella, että joissakin maissa on enemmistön diktatuuri. Eli valtion sisällä saattavat valtaväestön asenteet jotain etnistä tai uskonnollista tai muuta vähemmistöä kohtaan olla sellaiset, että noita vähemmistöön kuuluvia saa kohdella miten huvittaa. Riittää siis että enemmistö äänestäjistä on sitä mieltä, että joku ihmisryhmä voidaan poistaa ihmisten silmistä ja mielestä. Tuolloin esimerkiksi etniseen vähemmistöön kuuluvilta viedään oikeus puhua omaa kieltään tai heidän kulttuuriinsa aletaan suhtautua pilkallisesti. 

Siis me kaikki olemme sitä mieltä että etninen syrjintä on väärin, mutta miten on laita esimerkiksi uskonnollisen tai sukupuolisen suuntautumisen hyväksymisessä? Ajatellaanpa että joku oikeasti kuuluu seksuaaliseen tai muuhun vähemmistöön, jota ei ehkä hyväksytä kaikkialla. Luuletteko että olisi mukavaa peitellä jatkuvasti asiaa, jolle ei itse voi yhtään mitään? 

On monia muitakin vähemmistöjä, jotka eivät voi itselleen mitään. Tietenkin esimerkiksi touretten syndrooma, skitsofrenia, autismi sekä monet muut vastaavat asiat, jotka ovat periytyviä voidaan laskea vähemmistöksi. Mutta samalla nuo asiat on määritelty sairauksiksi, joita hoidetaan kemikaaleilla kuten rakastetulla klotsapiinilla, mistä on kuulemma saatu loistavia tuloksia. 

Ja tietenkin tällaiset henkilöt voidaan määrätä suoraan holhoukseen, niin heitä ei sitten tarvitse missään katsoa eikä koskea. Sama koskee tietenkin myös ihmisiä, joilla on sellaisia seksuaalisia taipumuksia, joita muut eivät voi “hyväksyä”. Tiedän että enemmistö on aina oikeassa, mutta uskoisin että vähemmistöön kuuluvasta ei kovin hyvältä tunnu, kun ihmiset pitävät hauskaa hänen kustannuksellaan. 

Nuo äsken mainitut psykiatrian piiriin kuuluvat asiat, joista puhutaan mielellään sairautena eivät ehkä sitten koskaan ole itse aiheutettuja, mutta niitä pidetään oikeutuksena syrjäyttää ihminen kokonaan yhteiskunnasta. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi keuhkosyöpää, aikuisiän diabetesta sekä maksakirroosia ja korkeaa verenpainetta, niin näiden sairauksien sairastajia ymmärretään aivan loputtomasti. 

Oletteko koskaan kuulleet esimerkiksi jonkun saaneen maksakirroosin, jos hän ei ryyppää tolkuttomasti? Tai ehkä jotkut keuhkosyöpätapaukset ovat sitten asbestin aiheuttamia, mutta uskoisin että esimerkiksi tavallinen toimistotyöntekijä ei ole niin paljon asbestille altistunut, että keuhkosyöpä aiheutuisi pelkästään asbestista. Eli valtaosa keuhkosyövistä on varmasti tupakan aiheuttamia. Mutta kuitenkaan kukaan ei ilmeisesti edes ole koskaan ajatellut antaa muuta kuin myötätuntoa noille ihmisille. 

Eli jos ihminen joutuu jatkuvasti selittämään omaa toimintaansa, niin silloin tietenkin hän stressaantuu todella paljon. Mutta kuten tiedämme, niin edelleen on ihmisiä joiden mielestä “enemmistön ei tarvitse mitenkään kunnioittaa vähemmistöä”. Eli kun itse sattuu kuulumaan enemmistöön, niin silloin voi vähemmistöä kohdella miten huvittaa on se viesti, mikä jossain on annettu. 

Kun puhutaan sosiaalisesta mediasta sekä sananvapaudesta, niin on kuin kohtalon ivaa, että se kaikkein eniten väärin käytetty oikeus on sananvapaus. Sananvapauden nimessä esimerkiksi natsit sekä monet muut diktaattorit ovat levittäneet propagandaa sekä pelotelleet vastustajiaan. 

Kun puhutaan tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, niin silloin tietenkin meidän pitää huomioida se, että jokaisessa yhteiskunnassa on ihmisiä, joiden mielestä joidenkin ihmisten pitää olla hiukan “tasa-arvoisempia” kuin muiden. Eli tietenkin yhteiskunnalla pitää olla johtaja, jota kaikkien tulee totella. Ja johtajan tarve johtuu siitä, että yhteisöllä on aina ollut johtaja. Ilman johtajaa ei ole kansaa. Ja jos joku on toista mieltä, niin silloin tietenkin edessä on tiukka kurinpalautus. Kuinka joku voi ajatella tai sanoa ääneen, että joku suuri instituutio on ehkä tarpeeton? Miksi kukaan tuollaisen ihmisen mielipiteestä välittää? Kuinka me voimme edes ajatella, että mitään luutuneista järjestelmistä pitäisi muuttaa? Kun joskus 1200-luvulla on tehty näin, niin miksi emme jatkaisi samaan malliin? 

Jo Roomalaiset ymmärsivät “leivän ja sirkushuvien” merkityksen. Kun kansa tai oikeastaan äänestäjien enemmistö saa ruokaa sekä juhlia, niin silloin tietenkin voi tuollainen ihminen saada saada vaikka kuinka suuren äänisaaliin. Siis vaaleissa pitää noudattaa niiden tahtoa, jotka ovat käyneet äänestämässä. Ja siksi esimerkiksi nuorten sekä muiden tahojen, jotka eivät saa äänestää etua aina välillä poljetaan oikein urakalla. Kuten olen monesti kirjoittanut, niin vain niillä äänillä, joita uurnilla annetaan on merkitystä. 

Siksi ei kenenkään mieleen tule se, että tuo asia saattaa aiheuttaa hyvin ikäviä seuraamuksia. Jos ihminen sattuu kuulumaan johonkin tavallisuudesta poikkeavaan ryhmään, niin hänen oikeuksiaan saa polkea, jos vain laki niin sattuu sallimaan. Eli tietenkin kaiken maailman huumorilla voidaan täyttää ilma, ja kepeästi heitellä ympäriinsä kommentteja kaiken maailman vähemmistöistä miettimättä yhtään miltä vähemmistöön kuuluvasta sattuu sillä kertaa tuntumaan. 

Jos sitten keskustellaan siitä, kuinka hyvän auktoriteetin esimerkiksi holhous antaa ympäristölle, niin se että toinen on jatkuvasti toisen auktoriteetti, ei varmaan tästä alisteisessa asemassa olevasta kovin hyvältä tunnu. Eli tietenkin toinen voi jatkuvasti huutaa ja komentaa toista, mutta tuolloin ei voida olettaa että alisteisessa asemassa oleva tuosta komentelusta sitten paljon pitää. Siis alaisen ei tarvitse esimiehestä pitää. Hänen täytyy vain totella mitä esimies sanoo. Jos laki oikeuttaa toisen alistamaan sekä mollaamaan toisia, niin silloin hänellä on oikeus tämä tehdä. Mutta ei tuo mollaaja voi sitten oikeasti kuvitella, että alainen sitten tuosta kovin paljon pitää. 

Vähemmistöjen edustajia saa haukkua, heitä saa mollata tai heitä saa halveksia niin paljon kuin haluaa, jos vain on enemmistön kanta takana. Siis mitä tarkoittaa sanapari “vähemmistön edustaja”. No se tarkoittaa ihmistä joka sattuu kuulumaan johonkin vähemmistöön. Eli jos vähemmistöön kuuluvaa ei hyväksytä tai taipumusta, mille hän ei voi itse mitään käytetään ikään kuin lyömäaseena, niin silloin voidaan sanoa, että kyseessä on enemmistön diktatuuri.