Elämme taas niin sanottua epävarmuuden aikaa, ja koronaluvut ovat osoitus siitä, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Taas on yli 700 tartuntaa todettu, ja maahan on tulossa maskin käyttöä koskeva suositus tai pakko sekä uusia rajoituksia. Se mitä tämä epidemia on sitten myös osoittanut on se, että todellinen tilanne saattaa hyvin poiketa siitä, mitä esimerkiksi simulaatioissa sekä ennusteissa on todettu.
Simulaatioita toki tarvitaan, mutta varsinkin esimerkiksi kulkutauteja koskevissa simulaatioissa on sellainen ongelma, että simulaation aikataulu tiedetään ennakolta. Jokainen simulaatioon osallistuva varmasti tietää tuolloin tehtävänsä, ja hän myös tietää sen, että kaikki on ohi aikataulun mukaan. Kukaan ei noissa simulaatioissa edes yritä kyseenalaistaa virkavaltaa ja kaikki kertovat suoraan jos esimerkiksi tulee yskä.
Simulaatiot sekä niihin pohjautuvat ennusteet on laadittu aina tilanteissa, missä oletettu uhkakuva tunnistetaan sekä kaikki ihmiset toimivat kuten viranomaiset määräävät. Eli kukaan ei jätä maskia kotiin, ja kaikki sitten lähtevät tekemään aina mitä valtion suuret päättäjät sanovat. Siis mitään inhimillistä tekijää ei koskaan liity simulaatioon, mikä alkaa torstai-iltana ja päättyy sitten maanantai-aamuun kello 8 mennessä.
Simulaatiossa tiedottaminen toimii aina loistavasti. Kukaan ei koskaan tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä ja kukaan ei esimerkiksi joudu paniikkiin, ole väsynyt tai muuten rajoitetusti toimintakykyinen. Jokainen raportti luetaan tunnollisesti, ja johtoryhmä tietenkin kykenee koordinoimaan tilannetta tarkasti. Tiedon välittämisessä avainasemassa on lehdistö. Kaikki toimittajat jotka välittävät tietoa ovat aina selvillä siitä, mitä tiedottaja puhuu. He osaavat aina esittää oikeita kysymyksiä, ja valita tietolähteen oikein. Eli kukaan ei välitä mitään niin sanottua “pseudotiedettä” tai salaliittoteorioita. Ja simulaatioissa tietenkin muutama jyrkkä rauhallinen kommentti vaientaa kaikki epäilijät.
Mutta todellisessa elämässä tilanne saattaa olla toinen. Me emme ole päteviä tai kykeneviä arvioimaan omaa tilaamme täydellisesti. Emmekä ehkä kykene esimerkiksi havaitsemaan jos olemme paniikissa. Simulaatiossa esimerkiksi sanotaan aina että “rauhoitu”, ja henkilö tietenkin rauhoittuu välittömästi. Hän uskoo aina sitä mitä häntä rauhoittamaan tulleet henkilöt sanovat eikä koskaan tapahdu mitään mikä voi olla vaarallista. Kukaan ei ole huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena, kun tieto esimerkiksi epidemiasta välitetään ihmisille tiedotusvälineiden kautta. Ja tietenkin simulaatio loppuu aina tarkasti ennalta määrättynä hetkenä.
Tuolloin kaikki on selvää, data lähetetty analysoitavaksi sekä tarvittava välineistö palautettu kaappiin. Simulaatiossa kaikki tietävät että milloin uhka alkaa, ja milloin se päättyy. Eikä kukaan esimerkiksi laboratoriossa työskentelevistä ole oikeasti stressin alla, ja ainoa mikä saattaa huolettaa on kahvin ja pullan loppuminen sekä se, että onko ehkä vessaan vähän liian pitkä jono. Ja sitten kun tilanne on otettu haltuun, niin kaikki voivat viimeistään maanantaina palata normaaleihin tehtäviinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.