Sosiaalisen median valta: eli kenen lupa täällä pitää kysyä mihinkin toimintaan?
Sosiaalisen median pitäisi olla avointa sekä vapaata, mutta kuten tiedämme niin esimerkiksi markkinavoimat päättävät suuressa määrin siitä, mitä sosiaalisen median alustoilla saa tai mitä siellä ei saa julkaista. Eli vaikka me ehkä mielellämme ajattelemme moderaattorien olevan järjestelmän “poliiseja”, niin he ovat kuitenkin “vain ihmisiä”. Tällä tarkoitan sitä, että moderaattorit ovat kaikesta huolimatta noiden yhtiöiden työntekijöitä, ja heidän on noudatettava esimiestensä määräyksiä sekä suosituksia.
Mutta sitten ongelmia tulee siitä, kun vaikkapa autoritaarisessa valtiossa valtion työntekijät ottavat osaa moderointiin, ja silloin saattaa linja olla se, että kaikki muu paitsi esimerkiksi hallituksen arvosteleminen on kiellettyä. Nimittäin myös autoritaarisissa valtioissa on tajuttu sosiaalisen median arvo propagandan välineenä. Ja tietenkin myös länsimaiset eli demokraattisissa valtioissa asuvat nuoret ovat loistava kohde tuollaiselle propagandalle, mitä jaetaan sosiaalisen median kautta. Ongelma on siinä että sosiaalisen median tilejä on saatettu tehdä toisen maan viranomaisten toimesta propagandistiseen käyttöön.
Eli ulkomaisen tiedustelun agentit vain avaavat tilin Facebookiin tai johonkin muuhun vastaavaan palveluun jonkun toisen ihmisen nimellä, ja sitten vain lähtevät Twiitit ja muut postaukset suoraan nettiin. Siis se mikä tekee näistä asioista ongelmallisen on se, että koska kyseessä on valtiollinen toimija, niin silloin maalittajia tai valheellisen tiedon jakajia ei koskaan rangaista. Tuo ongelma tuli eteen Kiinalaisten hakkerien tapauksessa, missä Kiinan maaperältä operoivat agentit varastivat tietoja länsimaisista palvelimilta.
Tuolloin huomattiin länsimaisen lainsäädännön ongelma, eli siihen ei koskaan olla oikeasti varauduttu, että hakkerit toimisivat valtiollisessa ohjauksessa. Jos hakkeri on vieraan valtion agentti, niin häntä ei todennäköisesti koskaan tulla pidättämään mistään hakkerointiin liittyvästä rikoksesta. Perinteinen ajattelutapa lähtee siitä, että kun hakkeri paljastetaan, niin hänen sijaintinsa kerrotaan kyseisen maan poliisille, joka käy suorittamassa pidätyksen. Mutta sitten käykin niin, että hakkeri toimii valtion nimissä, ja tietenkään mitään pidätyksiä ei koskaan tulla tekemään. Samoin nykyään myös ainakin osaa trolaajista sekä maalittajista epäillään siitä, että he toimivat jonkun valtion laskuun.
Asia mistä ei juurikaan ole puhuttu on sosiaalisen median kautta jaettava propaganda, mikä on tarkoitettu autoritaarisen valtion rajan ulkopuolella asuville tuon valtion entisille kansalaisille sekä heidän lapsilleen. Tuolloin mieleen tulee se, että kukaan ei kiellä perustamasta sosiaalisen median palvelua vieraaseen maahan. Ja ainakin itse olen joskus ajatellut, että noiden ilmeisesti autoritaaristen maiden maaperältä käsin tuota alustaa operoivien toimijoiden ylläpitäviin palveluihin houkutellaan käyttäjiä hiukan epäilyttävillä tavoilla.
Tuolloin palveluita mainostetaan sillä, että niissä saa tehdä mitä huvittaa, ja ketä hyvänsä saa maalittaa, kunhan maalittamisen kohde ei ole tuon valtion päämies tai viranomainen. Sosiaalisen median käyttö uhkailuun on myös erittäin ikävää. Tuolloin sosiaalisessa mediassa jaetaan ihmisten terveys- yms. tietoja, tai sitten kerrotaan suoranaisia valheita jonkun henkilön historiasta. Se mitä sitten nuo valheet ovat on sitten aivan siitä kiinni, mitä joku suuri lahjakkuus haluaa niiden olevan. Itse olen sitä mieltä että jos joku levittelee mitä hyvänsä tietoa internetissä mihin hänellä ei ole oikeutta, niin silloin sitä ei tarvitse ollenkaan pelästyä, vaan tuota henkilöä voidaan tietenkin väittää vaikka valehtelijaksi. Eli jokainen meistä tietää mitä on nettiin kirjoittanut, ja mitä sinne ei olla kirjoitettu.
Jos ajatellaan esimerkiksi perinteistä koulukiusaamista tai vastaavaa työpaikalla tapahtuvaa toimintaa, niin nuo henkilöt varmaan vääntävät kaikki asiat aivan toisen näköiseksi, vastataan heille mitä vain. Siis me kaikki tiedämme kuinka mukavaa se on, kun kaiken maailman kiusaajat levittävät sitä tai tätä tietoa pitkin internetiä, ja vaikka heille vastaisit mitä, niin silloin aina he sanovat “silloin kuitenkin niin olet sanonut”. Tai toinen versio näistä vastauksista on se, että “joku kuitenkin sanoi niin”.
Yleensä koulukiusaajat sanovat, että esimerkiksi jatko-opintoihin pitäisi olla joku lupa, mutta silloin kyllä unohtuu mainita se, kenen luvalla esimerkiksi jotain ammattikoulun linjaa pitäisi käydä? Eli jos alaikäisen opiskelijan vanhemmat ovat siihen luvan antaneet, niin silloin ei kyllä pitäisi mitään muita lupia tarvita, ja täysi-ikäinen tekee tietenkin omaa opiskeluaan koskevat päätökset aivan itse. Eli ei tuohon toimintaan tarvitse pyydellä lupia kaiken maailman jengipomoilta vaikka heidän lekeijansa väittäisivät itse niin tekevänsä.
Tuolloin asia tietenkin esitetään siinä muodossa kuin mitä kiusaaja haluaa, eikä sillä ole mitään väliä että mitä oikeasti asiasta on sanottu. Vain sillä on merkitystä mitä tiedon vääristelijä sitten haluaa. Tuota asiaa kutsutaan tiedon polarisoinniksi. Informaatiosta poistetaan kaikki ne asiat, jotka eivät satu tukemaan omaa kantaa tai sitä tietoa, jonka kertoja itse katsoo vahingoittavan uhria. Ja toisen vahingoittaminen on tietenkin sellaisen valheellisten tietojen levittäjän tavoite. Siis tässä sitten pitää muistuttaa siitä, että esimerkiksi maalittamis-tapauksissa tärkeää olisi myös selvittää maalittajan motiivi tehdä noita tekojaan.
Miksi hän levittää tietoja, jotka voivat esimerkiksi aiheuttaa uhrille työpaikan menetyksen? Vastaus saattaa olla raadollisempi kuin mitä me koskaan voimme kuvitella. Tuolloin maalittaja saattaa haluta uhrinsa työpaikan. Ei ole vain yksi kerta kun esimerkiksi pedofiili on sitten sävyisästi tehnyt kaupan kassasta tai jostain huvipuiston työntekijästä ilmoituksia, jotta saisi tuon työpaikan itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.