Siis kysymys on siitä, että tiesikö kierrättäjä sitä, että sen yhteistyökumppani saattaa lähettää vaatteen eteenpäin Afrikkaan?
Siis kysymys on siitä, että tiesikö kierrättäjä sitä, että sen yhteistyökumppani saattaa lähettää vaatteen eteenpäin Afrikkaan?
Kierrätys on hieno asia, jos se tehdään oikein. Mutta jos kierrätettävä tuote päätyy esimerkiksi Afrikkaan jossain nuotiossa poltettavaksi, niin silloin kierrätys ei oikein aja asiaansa. Afrikkalaisten maiden ongelma on se, että niissä ei ole esimerkiksi ympäristölainsäädäntöä, eli esimerkiksi keinokuituisten tekstiilien hävittäminen nuotiossa ei ole rikos, koska mikään laki ei rajoita tällaisten tuotteiden hävittämistä. Tietenkin keinokuituja hävitettäessä syntyy palokaasuja, jotka ovat haitallisia hengitettynä mutta kuten tiedämme, niin on maita joissa näistä asioista ei paljoa välitetä.
Eli esimerkiksi nailonista sekä muista öljypohjaisista polymeereistä koostuvista keino-aineista tehtyjä vaatteita hävitetään jossain tynnyrissä polttamalla ja tuhkat sitten kaadetaan jokeen. Samalla koko kylä saattaa vielä grillata makkaraa tuossa nuotiossa. Samoin nuo vaatteet saattavat sisältää esimerkiksi voiteluöljy jäämiä, mikä tarkoittaa että sitä on ehkä käytetty myös rättinä jossain korjaamolla.
Kun sanotaan että toimija itse ei lähetä tuotetta eteenpäin ei tarkoita sitä, että alihankkija ei tätä voisi tehdä. Eli kyse on siitä että tiesikö alkupään toimija sitä, mitä seuraava porras ketjussa tekee? Alla on MOT:n juttu aiheesta, eli toimittajat olivat asettaneet paikantimia vaatteisiin seuratakseen niiden kulkua kierrätyspisteestä maailmalle, ja sitä kautta oli paljastunut asioita, joita ehkä ei olisi pitänyt paljastaa.
Lähde:
Miksi kierrätystä hoitavaa toimijaa ei velvoiteta valvomaan sitä, mihin kierrätettävä tuote oikeasti menee?
Itse olen joskus ajatellut, että miksi laki ei velvoita suomalaista toimijaa pesemään noita vaatteita niin, että ainakin muut kuin vaatteen itsensä sisältämät kemikaalit saataisiin pois. Ja jos noita vaatteita halutaan pestä turvallisesti, niin silloin myös jätevedet pitäisi suodattaa niin, että niiden kautta ei noita haitallisia kemikaaleja pääse vesistöön.
Nimittäin ainakin jossain entisessä itäblokissa sekä tietyissä Etelä-Euroopan maissa näihin asioihin on suhtauduttu hällä-väliä periaatteen mukaan, ja noiden pesuloiden jätevettä on päästetty suoraan esimerkiksi jokiin, mistä ihmiset ottavat juomavettä. Ja puhdistamaton jätevesi sitten aiheuttaa sen esimerkiksi myrkyt mitä on poistettu vaatteista niiden pesun aikana päätyvät kaloihin ja sitä kautta ihmisten lautasille.
Myrkyt ovat suuri ongelma esimerkiksi Adrianmerellä sekä muualla Välimeren turistien suosimilla rannikoilla, mutta samalla myös Itämeri sekä muut murtovesi-alueet ovat vaikeuksissa tämän kaltaisten kemikaalien kuormituksen takia. Eli vaikka esimerkiksi tankkerit eivät ehkä pese enää tankkeja Suomen edustalla, niin silloin unohdetaan esimerkiksi autokorjaamojen ja muiden vastaavien laitosten pesuvesien aiheuttama kuormitus.
Tuossa jutussa kerrotaan että pariin lähettimeen oli yhteys katkennut, eli saattaa olla niin, että esimerkiksi kontti on estänyt lähettimen signaalin kuuluvuutta, tai vaate on pesty tai jotenkin jyrätty, mikä johtaa siihen, että seurantalaite on tuhoutunut. Saattaa olla myös niin, että jonkinlainen EMP-pulssi on tuhonnut noiden kadonneiden laitteiden elektroniikan, mutta onko tuo signaali annettu tahallaan vai ei on sitten kysymysmerkki.
Se että vaatteita lähetetään kierrätykseen saattaa olla ihan mukava juttu, mutta se mitä esimerkiksi niille vaatteille jotka eivät kelpaa kenellekään tapahtuu on asia, minkä pitäisi myös kiinnostaa. Eli jos esimerkiksi keinokuituisia tai kemikaalien tahraamia vaatteita heitellään suoraan johonkin nuotioon, niin silloin kyllä kierrätys menettää merkityksensä. Mielestäni myös se miten vaate joka ei kenellekään kelpaa pitäisi hävittää niin, että se tapahtuu asiallisesti ongelmajätelaitoksessa, ja ketjun alkupään toimijan pitäisi voida valvoa myös tätä hävittämistä.
Jos tuossa MOT:n jutussa olevasta hupparista puhutaan erikseen, niin saattaa olla niin, että esimerkiksi jossain Afrikassa joku ompelija on sen korjannut, ja sitten se on ehkä myyty jollekin “sitä tarvitsevalle”. Eli joskus olen miettinyt sitä, että onko kierrätykseen vietyjä vaatteita oikeastaan viety johonkin Afrikkaan ja myyty aivan uutena tuotteena ihmisille, joilla ei ole rahaa sekä edes mahdollisuutta valikoida sitä, mitä he ostavat kaupasta. Ja kuinka moni keinokuituinen vaati sitten poltetaan lopulta jossain nuotiossa tähtitaivaan alla, ihmisten paistaessa makkaraa tuossa nuotiossa.
Juttu johon tekstissä viitataan:
Kommentit
Lähetä kommentti