Saako rahalla kaikkea kuten rakkautta sekä oikeutta?
Rakastaako puolisoni minua rahan tai itseni takia? Siinä vasta kysymys, mikä on yhä useammin noussut esiiin avioliitossa. Nykyään moni asia on toisin kuin ennen, ja monissa perheissä asia on niin, että vaimo saattaa ansaita paremmin kuin mies, ja silloin tietenkin tulee mieleen se, että myös mies voi mennä naimisiin rahan takia. Monissa elokuvissa on esitelty “kohtalokas henkilö”, joka menee naimisiin varakkaan miehen kanssa, ja erottuaan vie sitten puolet omaisuudesta avioeron kautta.
No oikeasti tästä vaarasta pääsee eroon tekemällä avioehdon, millä huomattavasti rikkaampi henkilö suojaa omaisuutensa siinä tapauksessa, että puoliso löytää uuden. Tuolloin kannattaa kääntyä juristin puoleen, ja silloin tullaan siihen tulokseen, että juristi takaa sen, että sopimus kuten avioehto on sellainen, että siinä oleva teksti voidaan hyväksyä oikeudessa.
Sen takia näistä asioista pitäisi puhua sukupuolineutraaleja termejä käyttäen. Siis kukaan meistä ei varmaan myönnä menevänsä rahan takia naimisiin, mutta joskus saattaa käydä niin, että esimerkiksi merkonomi menee naimisiin opiskelijan kanssa, ja tuolloin tilanne voi olla se, että opiskelijalla ei ole oikeasti käytännössä lainkaan tuloja, mutta sitten eteen tulee valmistuminen, ja sen jälkeen jos vain rahkeet riittävät, niin opiskelija voi suorittaa vaikka tohtorin tutkinnon, ja tuolloin palkka varmasti on melko suuri.
Siis jos ajatellaan sitä, että raha vetää ihmisiä puoleensa, niin silloin ei juurikaan puhuta siitä, että rikkaat sekä tärkeät ihmiset tuntevat usein tärkeitä ihmisiä. Ja heillä tietenkin on varaa pitää esimerkiksi juhlia omissa asunnoissaan, mikä sitten tuo heille suuren joukon tuttavia. Ja millaisia nuo tuttavat ovat? Varsinkin jos kyse on esimerkiksi lakimiehistä sekä muista ammattien kautta rikastuneista henkilöistä, niin silloin tietenkin nämä henkilöt ovat hyväkäytöksisiä sekä muutenkin sellaisia, että he eivät pilkkaa toisia silloin, kun nämä sanovat jotain hassua.
Eli ihmiset vetävät puoleensa kaltaisiaan henkilöitä. Joten esimerkiksi lakimiesten elämänpiirissä saattaa olla hyvin paljon juristeja, ja sitä kautta tietenkin myös lapset saavat tietää sen, mitä oikea juristi tekee työssään. Juristeilla ei mitenkään erityisen huono palkka ole, ja he työskentelevät monialaisessa työympäristössä vaativassa asiantuntijan tehtävässä, missä vaaditaan korkeaa moraalia sekä myös tiettyjä muita asioita, kuten käytöstapoja, koska oikeudessa pitää asioista puhua ilman mitään hauskoiksi tarkoitettuja voimasanoja.
Juristeja tarvitaan silloin kun kaikki menee pieleen, ja toinen osapuoli ei pidä sopimusta tai tekee muuten vääryyttä. Ja silloin tietenkin asiaa lähdetään puimaan oikeudessa, mikä tarkoittaa että kaikki asiat pitää esittää asiallisesti sekä myös niin, että niistä ei jää mitään tulkinnanvaraa. Oikeus on siis paikka, missä ei kerrota hyviä vitsejä eikä oikeudessa myöskään tehdä mitään muutakaan sellaista, mitä ravintoloissa tai sirkus areenoilla tehdään, ja tähän liittyy sellainen asia, että juristien elämässä asiat riitelevät.
Eli he saattavat joskus joutua edustamaan päämiestään tilanteessa, missä vastassa olevalla henkilöllä on hyvä ystävä tai tuttava edustajanaan. Ja silloin pitää asianajajan tehtävissä toimivan juristin muistaa se, että kaikessa asianajossa on kaksi tapaa toimia. Se oikea, hyvän asianajotavan mukainen tapa, tai huono tapa mikä johtaa toimiluvan menetykseen sekä pahimmillaan hyvin pitkään vankeustuomioon.
Tässä viittaan erääseen miellyttävään sekä aikanaan julkisuudessa käsiteltyyn tapaukseen, mikä kertoo jotain ihmisen “huumorintajusta”. Tuolloin ilmeisesti perintätoimiston nimissä lähetettyyn kirjeeseen oli kirjotettu maininta mustaa T-paitaa käyttävistä asiamiehistä. Silloin ei kyllä kirjeen kirjoittajalla kovin hyvää käsitystä juristin työstä kyllä ollut. Eli on asioita, joita ei juristien lähellä kerrota edes pilailumielessä. Nimittäin jos juristi tallentaa tällaisen “vitsin”, ja sitä pidetään uhkauksena, niin silloin voi asia päätyä oikeuteen, missä ei ehkä sitten enää niin paljon naurata.
Samoin kaiken maailman käsityksiä siitä mitä oikeuksia esimerkiksi ulosotto tarkoittaa pitää jatkuvasti oikoa, ja yksi niistä on se, että kenelle kuuluu ulosmitattu omaisuus, tai kuka saa oikeasti näitä asioita tehdä? Ulosotto on viranomaisen suorittama toimenpide, mikä tarkoittaa sitä, että osa omaisuudesta kannetaan ulos. Mutta kenelle ulosmitattu omaisuus kuuluu? Tarkalleen ottaen tätä omaisuutta ei valitettavasti anneta yleiseen jakoon.
Kyseinen omaisuus on tarkoitettu velan hoitamiseen, eikä se välttämättä päädy kenenkään haltuun sellaisenaan. Eli kyseinen omaisuus saatetaan myydä eteenpäin, ja siitä saatu tuotto käyttää velan sekä perintäkulujen hoitamiseen. Ja ylijäävä osuus sitten palautetaan velalliselle. Yleensä näin toimitaan laillisesti, ja jos jotain muuta tapaa noudatetaan, niin silloin edessä on syyte sekä tuomio niistä rikoksista mitä henkilö on tehnyt kuten varkaus, koska toisen omaisuuden siirtäminen omaan käyttöön ilman lupaa on rikos.
Kuva: Pinterest
Kommentit
Lähetä kommentti