Ihmiset eivät luota valtioon kuten ennen

 

Ihmiset eivät luota valtioon kuten ennen

Yllä on kuva Viaporin linnoituksen muureista. Tuo linnoitus oli valtiollisen voiman symboli kauan sitten, ja edelleen se on erittäin vaikuttava paikka, vaikka sen tykit ovat kauan sitten vaienneet. Valtiovalta on erikoinen asia. Sitä kuvitellaan usein erehtymättömäksi, mutta samalla unohdetaan se, että valtiovalta koostuu ihmisistä. Ihmiset ovat kaikki erehtyväisiä, ja siksi kukaan ei saisi uskoa edes valtiovallan edustajaa ilman epäilystä. Valtio on siis sikäli erehtyväinen, että sen edustaja voi tehdä virheen. Jos ajatellaan sokeaa uskoa valtioon sekä sen erehtymättömyyteen, niin valtiosta on yritetty tehdä erehtymätön. Mutta jos taas ajatellaan että yksi ihminen on sama asia kuin valtio, niin silloin voidaan ajatella että henkilö, joka on valtion henkilöitymä saattaa tehdä virheitä, koska hän on ihminen. 

Tässä sitten mieleen tulee Ludvig XIV, jonka motto oli “valtio olen minä”. Hän oli ihminen joka ajatteli kaikkien henkilöiden valtiossa olevan valtion johtoa varten, ja koska Ludvig itse oli kuningas, niin hän oli vallan keskus. Tuo ajattelu että kaikki ihmiset ja asiat valtiossa kiertävät tuota miestä toivat hänelle tittelin “Aurinkokuningas”. Siis Ludvig XIV n ajattelumalli johtuu siitä, että hänelle opetettiin pienenä, että ihmiset ovat valtiota varten, ja sitten Ludvig kohosi valtion johtoon, missä hän käsitti, että valtio on johtajaansa varten. Ja jos Ludvig tekee virheen, niin se vaikuttaa myös jokaiseen henkilöön hänen valtiossaan, joka on häntä varten olemassa. Valtion on oltava auktoriteetti, ja ihmisten pitää totella valtion edustajaa, on tietenkin asia, minkä jokaisen ihmisen on käsitettävä. 

Ihmisten usko valtioon on muuttunut sosiaalisen median myötä, ja sen takia voimme sanoa sen, että enää ei varmasti usko siihen, että kukaan ihminen voi olla täysin neutraali koskaan enää palaa. Kuten olen sanonut, niin erehtyminen on inhimillistä, ja samoin ovat sellaiset tunnetilat kuten viha, pettymys sekä ilo ja suru. Vaikka meitä valvoisi kuinka neutraali ja hyvin koulutettu ihminen hyvänsä, niin hän on silti “vain ihminen”. Ja jokaisella ihmisellä on tunteet. Tunteet ovat asioita, jotka vaikuttavat meihin sekä meidän tekemiimme päätöksiin vaikka emme sitä haluaisi koskaan myöntää. 

Siis miten tämä liittyy poliisiin sekä valtiovaltaan? Valtiovalta sekä sitä edustava poliisivoima koostuvat ihmisistä, jotka ovat tietenkin käyneet läpi pitkän ja vaikean koulutuksen tehtäviinsä. Mutta jokaisella ihmisellä maailmassa on menneisyytensä. Jos ihminen haluaa ryhtyä poliisiksi tai joksikin muuksi virkamieheksi, niin hänellä pitää olla hyvä motivaatio, jotta hän voi läpäistä tuon koulutuksen, johon valintaperusteet ovat erittäin kovat. Samalla kuitenkin meidän pitää muistaa se, että henkilö joka hakee näihin koulutuksiin on tietenkin velvollinen kirjoittamaan esimerkiksi elämäkertansa sekä selvittämään motiivinsa erittäin selkeästi. 

Kuitenkin jokaisen joka noita valintoja tekee pitää muistaa se, että myös sillä mitä henkilö ei kirjoita paperiin on merkitystä, ja joskus tämä asia mitä hän ei halua mainita on se, miksi hän erityisesti haluaa poliisiksi tai joksikin muuksi valtion edustajaksi. Eli henkilö on voinut myös salata itseensä kohdistuvan rikoksen, joko siksi että pelkää muiden hylkäävän hänet, tai sitten esimerkiksi pelkää kotibileiden paljastuvan. Ja joskus tuollainen teko minkä henkilö salaa saattaa olla hyvin traumaattinen eli raiskaus tai törkeä uhkaus sekä myös tietynlaiset pahoinpitelyt eivät jätä jälkiä päällepäin. 

Mutta mieleen ne kyllä jäävät. Jos ajatellaan sitä että henkilö alkaa toimia väärin tai sitten antaa tunteilleen vallan, niin silloin saattaa tilanne koskettaa hyvin monia ihmisiä. Tuomioistuin on laitos mikä määrää rangaistukset, jos henkilö rikkoo lakia. Eli jos tuomari antaa tunteiden vaikuttaa työhönsä, niin hän saattaa antaa vahingossa väärän tuomion. Samalla pitää huomioida se, että mitä korkeampi viranomainen tekee vääriä päätöksiä, niin se vaikuttaa negatiivisesti moniin ihmisiin.