Erehtymisen filosofiaa

 

Erehtymisen filosofiaa

Erehdyksen toinen nimi on virhe. Erehtyminen on inhimillistä sanotaan, ja kukapa meistä ei joskus olisi erehtynyt. Syy miksi erehdymme johtuu joskus siitä, että saamamme tieto on epärelevanttia, ja se minkä perusteella teemme päätöksemme on riippuvainen siitä, mitä tietoa saamme. Erehdys on asia mikä ei aina tarkoita jonkun kuolemaa, vaan se voi merkitä monia muitakin asioita, ja siksi voidaan sanoa että erehdys saattaa johtua siitä, että ihminen vain muistaa joitakin asioita väärin. Ja miten väärin muistaminen syntyy. 

Erehtyminen ei ole sama asia kuin änkytys tai epäselvä puhe. Silloin jos toinen puhuu epäselvästi, niin tietenkin myös kuulijalla on vastuu asioista, eli epäselvästi puhuvaa henkilöä voi pyytää puhumaan hieman selvemmin, eli tuskin hän siitä loukkaantuu. Toki puhevika ei ole kenenkään omaa syytä tai oikeastaan, jos muut ovat häntä ohjanneet puhumaan epäselvästi, niin asian voi silloin korjata. Mutta siitä sitten kirjoitan joskus myöhemmin. 

Tarvitaan vain joukko muistikuvia, jotka yhdistetään vääriin asioihin. Toisin sanoen kaksi muistikuvaa yhdistyy keskenään väärällä tavalla. Joten voitte itse miettiä mitä tapahtuu jos vaikka lapin matkan maisemat yhdistyvät esimerkiksi jonkun lähiseudun tietä koskevien muistikuvien kanssa. Kyseisessä tapauksessa ihminen saattaa ajaa autolla vaikka satoja kilometrejä väärään suuntaan. 

Ihmisaivot nimittäin eivät tiedä että kaksi muistikuvaa on yhdistetty väärin. Pahimmassa tapauksessa oikea muistikuva yhdistyy synteettiseen muistoon eli mielikuvituksen tuottamaan kuvaan, mikä saa aikaan sen, että henkilö saattaa “muistaa väärin” tai alkaa puhua asioista, joita ei edes ole koskaan tapahtunut ainakaan omalle kohdalle. 

Jos olemme kohdanneet tietolähteen, mikä tekee esimerkiksi kepposen, ja neuvoo meitä tahallaan väärin, niin silloin olemme tietenkin vihaisia. Mutta kun kiroamme sekä puimme nyrkkiä, niin teemme silloin sen selväksi, että olemme vihaisia tuolle henkilölle. Samalla unohdamme sen, että olemme saattaneet jakaa tietoa, mikä saa henkilön jakamaan väärää tietoa. Eli olemmeko vaikkapa tietä kysyessä maininneet ehkä olevamme matkalla työhaastatteluun, ja ehkä olemme unohtaneet sen, että henkilö, jolta kysymme tietä saattaa itse olla menossa samaan paikkaan haastatteluun saman asian tiimoilta. 

Tuolloin saattaa joku oikeasti lähteä neuvomaan väärää tietä, koska hän haluaa vähentää kilpailijoita. Samalla unohdamme sen, että toinen saattaa erehtyä aivan oikeasti. Jos ihminen käy usein jossain paikassa, niin se tietenkin saa aikaan sen, että hän tuntee paikat kuin omat taskunsa. Mutta samalla saattaa olla niin, että vaikka kyseinen henkilö käyttää usein jotain tietä, niin hän ei muista esimerkiksi tien nimiä, koska hän ei tarvitse niitä. 

Silloin saattaa käydä niin, että esimerkiksi joku tien nimistä menee sekaisin, ja silloin toinen saattaa matkata todella pitkän matkan aivan turhaan. Eli jos emme koskaan käytä tien nimiä, niin ne unohtuvat vaikka muistaisimme muuten reitin ulkoa. Väärään suuntaan ajaminen on yksi muunnelma teemasta, kuinka teemme virheitä. Virhe on siis oikeastaan erehdyksen toinen nimi. 

Se mikä tekee tästä asiasta hiukan ratkiriemukkaan on se sama mikä saa aikaan sen, että joku “itseoppinut epidemiologi” kirjoittaa puuta heinää korona viruksesta. Tuolloin kyse on on ilmiöstä, mitä kutsutaan kansan suussa nimellä “luulo ei ole tiedon väärti”. Kyseinen asia tarkoittaa sitä, että aivot eivät itse tiedä milloin ne ovat väärässä tai milloin ne vain luulevat jotain asiaa todeksi. 

Tässä vaiheessa voisin sanoa sen, että on paljon ihmisiä jotka ovat maailman huipulla jossain tieteen alalla kuten taloustieteissä, mutta he eivät ole epidemiologeja. Tai on paljon epidemiologeja, jotka eivät ole päivääkään lukeneet esimerkiksi talous- tai insinööritieteitä, eli he tietävät epidemioista kaiken, mutta eivät esimerkiksi osaa suunnitella pilvenpiirtäjää. 

Tuollainen asia saa aikaan monenlaisia muitakin enemmän tai vähemmän hupaisia asioita ihmisten elämässä. Se miten asioita muistetaan saattaa vaikuttaa monella tavalla ihmisten elämään. 

Jos ajatellaan sitä, että joku valtionpäämies sattuu tekemään virheen, niin sen vaikutus on varmasti paljon laajempi, kuin sen että joku “Teijo Tavis” sattuu ajamaan väärään suuntaan, tai oikeastaan toki tuo tavis saattaa vahingossa ajaa vaikka valtionpäämiehen limusiinin kylkeen, jos hän ei muista katsoa tarkasti oikealle.