Miksi kaikki asiat käsitellään superlatiivien kautta, eli missä on keskivertoihminen?
Onko olemassa ihmistä joka ei ole maailman rikkain, maailman köyhin tai maailman eniten alkoholia käyttävä? Onko olemassa muuta mahdollisuutta kuin tienata miljardeja tai sitten löytää itsensä katuojasta? Eli onko olemassa sellaista välimuotoa äärimmäisen köyhyyden sekä äärimmäisen rikkaiden välillä? Kun katsomme uutisia, missä tieten tahtoen kaivetaan esiin esimerkiksi negatiivisia asioita työttömistä, ja haastatellaan lähinnä narkomaaneja, niin silloin kohtaamme asian, mitä kutsutaan tarkoitukselliseksi negaation luomiseksi. Ja miksi silti katsomme tuota uutista tai ohjelmaa?
Se antaa meille ikään kuin oikeuden asettua toisen yläpuolelle, sekä tuomita tätä henkilöä. Me olemme saaneet töitä, joten mitäpä muista. Omapahan on asiansa, kun kaikki rahat menevät viinaan sekä kapakkaan, on yleinen kommentti, mitä tästä asiasta sanotaan kotona ja koulussa. Onko oikeasti asia näin? Juoko jokainen maamme työtön aivonsa pihalle, hakkaa vaimonsa sekä lapsensa ja elättää itsensä pikavipeillä? Kas tässä tuli se kysymys mieleen, että miksi meidän maassamme maksetaan työttömyyskorvausta? Onko se tarkoitettu kulutettavaksi paikallisessa kuppilassa? Samoin voidaan kysyä, että pitääkö jokainen palautettu pullo sitten ilmoittaa naapurin toimesta kelaan?
Missä on se työtön, joka hoitaa laskunsa, perheensä sekä muut asiansa ilman että niistä pitää huomauttaa, harrastaa pyöräilyä sekä palaa työelämään ja tekee uran esimerkiksi sähköasentajana? Tällainen ura voisi olla ehkä hiukan tyypillisempi kuin se, että työtön lähti töihin suur sijoittajaksi, sekä pankkiiriksi ja rakensi rahasäiliön Ankkalinnan kaupunkiin. Enkä usko että suurin osa työttömistä palaa kaduille käyttämään huumeita, vaikka tämä onkin joidenkin dokumenttien luoma kuva työttömistä.
Siis jos lähdetään siitä, että koko ohjelma kuvaa vain alkoholisoituneiden tai narkomaanien elämää, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että miksi juuri sellaiseen toimintaan ei olla puututtu? Nimittäin työlainsäädännön mukaan työttömän pitää huolehtia työkyvystään, ja siksi sitä että nimenomaan tätä puolta työttömistä aina näytetään ensin voidaan pitää sellaisena tarkoituksenhakuista tapaa edustavana asiana, jota voidaan kyllä käsitellä esimerkiksi julkisen sanan neuvostossa. Toinen tapa käsitellä työttömiä ovat sitten tapaukset, missä entinen työtön on tehnyt miljoonia sekä omistaa lentokoneen, pikaveneen sekä myös mikroprosessorin pakastimen ja mikroaaltouunin.
Eikö muita malleja sitten löydy kuin kaksi ääripäätä, missä toinen muuttuu maailman rikkaimmaksi henkilöksi ja toinen taas löytää itsensä katuojasta. Mikä ääripäissä eli superlatiiveissa kiehtoo? Onko tavallinen ihminen joku miljonääri, joka sitten voi ostella lentokoneita tai laivoja päivittäin? Tai istuuko tavallinen keskivertoihminen kapakassa joka päivä juomassa olutta yhteiskunnan rahoilla, ja hakkaako keskivertomies perhettään ja istuu vankilassa muutaman vuoden elämästään? Meillä pitää aina olla joku jota me kadehdimme sekä joku jota voimme ylenkatsoa.
Jos sanomme maailman rikkainta miestä ahneeksi, niin silloin koko pöytä kääntyy poispäin meistä, mutta jos taas sanomme naapurin puliukkoa ahneeksi, koska hän laittaa satasen verran sosiaaliavustuksia olueeseen, niin silloin meitä seuraa valtava myötämielisten joukko, jotka ovat samaa mieltä meidän kanssamme. Mutta jos sitten taas olisin vuorineuvos, joka on pimittänyt muutaman miljoonan edestä veroja, niin silloin olisin puhdas pulmunen, mikä on joutunut ajojahdin kohteeksi.
Eli tuolloin epäilys olisi aivan varmasti aiheeton, ja ehkä ensi vuonna sitten olisi myös tuo omaisuus merkitty veroilmoitukseen, mutta sitten paikalle tuli täysin joustamaton verotarkastaja, joka sitten teki ratkaisun syytteen nostamisesta, vaikka kaikkien muiden kanssa on vastaavassa asiassa annettu joustoa? Jaa keitä nuo muut ovat? “En tiedä, mutta joku vain sanoi...”, on vastaus, eikä kukaan edes tiedä kuka on sanonut tai mitä on sanottu. Mutta auta armias jos naapurin setä tai täti ostaa tölkin limonadia tai olutta kaupasta, niin siitä sitten käydään soittelemaan Kelaan.
Kommentit
Lähetä kommentti