Kuka tai mikä opettaa että teko on oikein tai väärin?

Kuka tai mikä opettaa että teko on oikein tai väärin?

Kun ihminen tekee jotain, niin hänen pitää sitten miettiä, mikä oikeutti hänet toimimaan kuten hän toimi? Ihmisen oikeutuksen määrittää se, miten moraalia ja etiikkaa tulkitaan. Eli onko eettisesti oikein määritellä toinen ihminen toisen yläpuolella olevaksi? Jos ajatellaan hallintoa sekä hallintomalleja, niin silloin absoluuttinen monarkia määrittelee kuninkaan olevan kaiken yläpuolella, ja muut hänen alamaisensa saavat valtansa häneltä, niin kuka antaa kuninkaalle sen vallan, mitä hän muihin ihmisiin käyttää?

Jos ajatellaan yli-ihmistä, niin mikä tekee hänestä yli-ihmisen? Vaikka hän olisi kuinka jonkun puhtaan linjan jalostamisen tulos, niin pitää hänellä jotain muutakin olla, kuin se että tuolla henkilöllä on komea sukutaulu siitä, että otetaan kaksi degeneroitunutta sukua tai ihmisryhmää, ja sitten liitetään nuo ihmiset toisiinsa. Ihmisellä pitää olla myös virikkeitä jotka motivoivat häntä kehittämään uusia asioita.

Eli tämän käsityksen mukaan teknologia sekä eli tekevät ihmisestä ylivoimaisen muihin lajeihin verrattuna. Mutta mikä tekee joistakin ihmisistä ylivoimaisen muihin ihmisiin nähden? Onko se sama asia nyt sitten oman lajimme sisällä? Eli ylivoimainen tekniikka, jota ei paljasteta muille on siis asia, mikä tämän teorian mukaan luo ylivoimaisen hallitsevan luokan ihmisten keskelle on asia, mikä takaa kuninkaallisen kohtelun.

Eli miten määritellään kuninkaallinen kohtelu? Onko se sitä että henkilö istuu tuolissa tai makaa sängyllä odottaen, että joku palvelija tuo hänelle vihanneskeiton? Tai onko se sitä, että hän istuu tuolissa, ilman että liikauttaa raajaansa, ja silloin tietenkin lihakset surkastuvat, jolloin kuningas muuttuu pelkäksi puhuvaksi pääksi.

Tämä on kuin joku varhaisten tieteiskirjojen kuvitteellinen “Solenoidi-sivilisaatio”, missä työläiset ovat lihaksiltaan  vahvoja, mutta heidän aivonsa olivat tämän tarinan mukaan kehittymättömiä. Kun taas hallitsijan aivot olisivat taas valtavan suuret, niin suuret että hänen kaikki energiansa menee noiden valtavien aivojen ruokkimiseen. Tuon tarinan kertoja varmaan ajatteli antaa pienen vinkin siitä, miten esimerkiksi ääripään kehitys voi kummassakin tapauksessa aiheuttaa vahinkoa.

Tuolloin unohtuisi se, että olento tarvitsee sekä kyvyn liikkua, että kyvyn ajatella. Eli nämä fiktiiviset oliot olisivat täysin riippuvaisia toisistaan. Tuolissa istuva jätti-aivoinen solenoidi olisi kuin tietokone, mutta hänen alamaisensa toisivat tuolle ajatusten universumille ruokaa, ja vastapalvelukseksi kyseinen olento sitten taas ajattelisi muiden puolesta, ja kertoisi näille että esimerkiksi tuloksia johonkin tehtäviin. Eli jos jos haluat jotain saada, niin on myös pakko antaa. Jos suuri johto-solenoidi ei alaistaan miellytä, niin hän kuolee ruoan puutteeseen, mutta jos alainen tämän tekee, niin hän menettää biologisen tietokoneen, eli siis kohtuus aina kaikessa.