Rooman valtakunnan nousu, uho ja tuho.

Rooman valtakunnan nousu, uho ja tuho, eli tarina siitä, kuinka päätökset jotka näyttivät aluksi hyviltä muuttuivat myöhemmin huonoiksi tuhosivat Rooman valtakunnan. 

Sanotaan että Rooman valtakunnan uho aiheutti tuon valtakunnan tuhon. Eli sodat olivat Rooman valtakunnan olemassaolon ehto. Ulkoisten vihollisten avulla voitiin huomio kääntää pois Rooman valtakunnan sisäisistä ongelmista sekä epätasa-arvosta. Samoin jatkuvat sodat tarjosivat tilaisuuden hankkiutua eroon Rooman keisarin vihollisista. Murhat voitiin selittää sillä, että vihollinen on tappanut esimerkiksi henkilön, joka on arvostellut keisaria. Sanotaan että visigoottien kuningas Alarik tuhosi Rooman vuonna 410. Tuolloin unohdetaan se, että tuo visigoottien hyökkäys Roomaan oli vain piste sille ketjulle, joka alkoi vuonna 9 Teutoburgista, tai jonka alku on jossain Rooman historiassa. Yksi tietty asia ei aiheuttanut sitä, että Rooma tuhoutui. 

Vaan Rooman tuho oli seurausta useista erilaisista asioista, jotka alkuun olivat oikeita, mutta sitten ne muuttuivat vääriksi. Kun Rooman keisarin paikka muuttui perinnölliseksi, niin se avasi Rooman korkeimman viran ihmisille, jotka saattoivat olla esimerkiksi kehitysvammaisia. Samoin se että Roomassa mies peri myös isänsä viran automaattisesti sai aikaan sen, että esimerkiksi lukutaidottomia saattoi päästä hyvinkin korkeisiin virkoihin. Eli miksi kukaan viitsi kuunnella jotain filosofioita, kun ilman niitäkin saattoi päästä keisariksi. Samoin esimerkiksi orjat saattoivat istua myös luennoilla roomalaisten sijasta. 

Kun keisari Augustus Teutoburgin taistelun jälkeen erotti omat germaanihenkivartijansa, niin hän tietenkin korvasi heidät roomalaisilla. Mutta samalla hän aiheutti tilanteen, että keisari sai vain sitä tietoa, mitä hänelle haluttiin antaa. Ja henkivartijoita alettiin valita korkeimmista aatelissuvuista. Se miksi keisarin henkivartijat olivat germaaneja johtui siitä, että germaani ei voinut vaatia Rooman keisarin kruunua itselleen. Kun viereen tuli miehiä, jotka saattoivat vaatia itselleen keisarin virkaa, niin silloin tietenkin kynnys esimerkiksi murhata keisari laski. Perinnöllinen keisarin virka taas takasi sen haltijalle sopivan määrän liehittelijöitä heti syntymästä lähtien. Ja kuten me varmaan tiedämme, niin voittamaan oppii vain häviämisen kautta. 

Eli jokaisessa pelissä pitää pelata ensimmäinen ottelu. Jos vastassa on vain ihmisiä, jotka häviävät tahallaan, niin silloin ei pelaaja pysty kehittymään tai kehittämään taktiikkaansa. Ja se on sitten myöhemmin osoittautunut tuhoisaksi. Tuolloin tulee mieleen nyrkkeilijä, jonka kaikki harjoitusvastustajat ovat hävinneet tahallaan. Ja sitten kun eteen tulee oikea ottelu, niin tulos on tuon äsken niin voittoisan miehen kohdalla se, että hänet tyrmätään ensimmäisessä erässä. Eli tuolloin omat taidot näytetään vasta kun sillä on merkitystä. 

Sanotaan että yksi viimeisistä teoista oli se, kun keisari Honorius antoi pidättää ja surmata taitavimman sotapäällikkönsä Stilichon ja hänen poikansa. Väitetään että Honorius uskoi huhuja, joiden mukaan  Stilicho olisi juoninut häntä vastaan. Toisten mielestä Honorius surmasi Stilichon siksi, että keisari oli tälle kateellinen. Eli hän koki Strichon olevan kilpailija itselleen. Se että hän surmasi parhaan miehensä tietenkin söi ihmisten luottamusta Rooman johtoon. Ja sen takia erityisesti sotilaiden päätä alkoi vaivata epävarmuus. Eli mitä jos heidät pidätetään ja surmataan jonkun huhun perusteella. 

"Länsi-Rooman tuho olisi ehkä ollut vältettävissä, mikäli keisari Honorius ei vuonna 408 olisi antanut teloittaa valtakunnan taitavinta kenraalia Flavius Stilichoa. Stilicho oli itsekin puoliksi germaani, ja hän oli saavuttanut useita voittoja Rooman valtakuntaa uhan­neista germaaneista." (Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

"Kun visigoottien kuningas Alarik vuonna 401 oli marssinut joukkoineen kohti Roomaa, Stilicho oli pysäyttänyt hänen etenemisensä. Vuonna 408 Stilicho onnistui taivuttelemaan Alarikin liittoutumaan Rooman kanssa, ja pahin vaara näytti olevan ohi."(Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

Liittolaisuus synnytti kuitenkin ­huhuja siitä, että Stilicho juoni vallankaappausta. Keisari ­Honorius uskoi huhuihin ja ­antoi vangita ja teloittaa ­Stilichon. Kaksi vuotta myöhemmin Alarik hyökkäsi sotureineen Roomaan." (Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

Rooman valtakunnan yhdisti ulkoinen vihollinen nimeltään Karthago, jonka legendaarinen sotapäällikkö pakotti silloiset Italian alueen kaupunkivaltiot yhdistämään voimansa Karthagoa vastaan. Kun Karthagon sotapäällikkö Hannibal Barka toi norsunsa Italiaan halki vuoriston, niin Rooma ja sen liittolaiset eivät olleet valmistautuneet tuohon iskuun. Roomassa ilmeisesti oltiin ajateltu niin, että Hannibal yrittää maihinnousua Sisiliassa tai Italian saappaan eteläosassa, jolloin Roomalla olisi aikaa varustautua tai sitten muut olisivat lyöneet tuon vihollisen. 

Tuolloin noin vuoden 200 eKr. tienoilla ei asevoimilla ollut satelliitteja tai muitakaan nykyaikaisia varusteita, joten sen takia sodankäynti oli verkkaisempaa kuin nykyään, ja armeijat saattoivat liikkua pitkän matkaa vastustajan puolella ilman, että esimerkiksi keisari tai kuningas sai sitä tietoonsa. Rooman talous perustui pitkälti sotaan. Eli Rooma keräsi varoja ympäröiviltä kansoilta valloittamalla niiden alueita. Tuolloin sitten ihmiset vietiin orjiksi, ja kulta päätyi keisarin taskuun. 

Rooman yhteiskuntaa käsittelevissä teksteissä puhutaan usein kolmesta yhteiskuntaluokasta. Eli pääluokat olivat aateliset, tavalliset ihmiset ja orjat. Ylimmän aatelin eli patriisiaatelin muodostivat Rooman vanhimmat suvut. Ja seuraavan portaan myöhemmin varallisuutensa hankkineet henkilö sekä suvut. Mutta kuten varmaan tiedätte, niin Rooman yhteiskuntaan kuului kymmeniä tai ehkä jopa satoja yhteiskuntien alaluokkia, ja yksi luokista, joita ei koskaan oikeastaan virallistettu olivat ritarit. 

"Antiikin Roomassa ritari tarkoitti alun perin ratsupalvelusta suorittavaa kansalaista. Heitä oli kahdenlaisia: valtion kustantamalla hevosella ratsastavia (equites equo publico) ja itse hankkimallaan hevosella ratsastavia (equites equo privato). Vähitellen ritarit erottuivat omaksi säädykseen, jolla oli erityisiä oikeuksia. Ritarisäätyyn pääsivät myöhemmin myös muut kuin sotilaat, esimerkiksi varakkaat maanomistajat, puhujat ja oppineet". (Wikipedia, Ritari). 

Ja kuten arvaatte, niin lopulta kaikkien roomalaisten piti päästä ritareiksi. Eli he hankkivat hevoset mikä takasi mukavamman asepalveluksen kuin jalkaväkimies joutui juoksemaan upseerin perässä. 

Kun Rooman joukot hävisivät Teutoburgin taistelussa, niin tuo tappio tuhosi Rooman legioonien maineen voittamattomina joukkoina, joita ei kannattanut vastustaa. Toki tappio oli muutenkin suuri, mutta se kohdistui niihin miehiin, joista piti kouluttaa legioonien johtajia. Samoin mukana oli paljon nimekkäiden perheiden poikia, jotka olivat hankkimassa mainetta tulevaa poliittista uraansa varten. Teutoburgin metsä osoittautui paikaksi, jossa Rooman taktiikka ei yksinkertaisesti toiminut. Ja seurauksena oli katastrofi. 

"Sotapäällikkö Stilicho ja hänen ­poikansa murhattiin keisari Honoriuksen käskystä vuonna 408." (Historia.fi, Rooman tuho vaikutti koko Eurooppaan)

"Ikääntyvä Augustus oli surun murtama saatuaan kuulla hirvittävästä tappiosta. Hänen kerrotaan valittaneen: ”Varus, Varus, anna takaisin legioonani!” Rooma menetti kaikki Reinin itäpuolella olleet alueensa, ja Varuksesta tehtiin Augustuksen epäonnistuneen Germania-politiikan syntipukki. Taistelussa tuhoutuneiden legioonien numeroita ei enää koskaan käytetty. Keisari Augustus ymmärsi tappion laajemmat seuraukset: Rooma olisi suojaton, jos germaanit lähtisivät etenemään kohti pääkaupunkia. Germania-hankkeeseen uhratut varat olivat menneet hukkaan. Lisäksi keisari erotti kaikki germaanista syntyperää olevat henkivartijansa ja karkotti heidät valtakunnastaan. Uusia legioonia värvättiin ja maa oli lähes poikkeustilassa." (Wikipedia, Publius Quinctilius Varus)

Ja juuri Teutoburgin taistelu ilmeisesti kannusti myös muita kansoja vastustamaan Roomaa. Samoin roomalaisten ankaruus vastustajiaan kohtaan aiheutti vihaa sekä samalla myös voimisti vastarintaa. Eli vastustajat taistelivat loppuun saakka, koska heitä odotti joko kuolema roomalaisten miekoista, tai sitten esimerkiksi elävältä polttaminen. Ja juuri tämä asia sai esimerkiksi Masadan linnoituksen väen surmaamaan itsensä. Kun Rooma ei sitten esimerkiksi Attilan valloitettua Rooman antanut edelleenkään muille kuin omalle eliitilleen oikeutta päättää Rooman asioista, niin liittolaiset vetivät tuen pois. 

Eli äänioikeus Rooman senaatissa oli vain rikkaimmilla roomalaisilla. Samoin senaatti alkoi ikään kuin erkaantua kansasta. Roomassa oli periaatteessa yleinen asevelvollisuus. Yksi tuon asevelvollisuuden tarkoituksista oli se, että senaatti saisi tietoa myös kansan tarpeista. Mutta sitten alkoivat Rooman yhteiskuntaluokat, eli työläiset, ritarit sekä senaattorit segregoitua eli eristäytyä toisistaan. He alkoivat palvella myös omissa osastoissaan, ja juuri ritari-luokasta tuli ikään kuin välittäjä, joka välitti tietoa senaatille. Ja lopulta kävi niin, että senaatille kerrottiin asioita niin, että kertoja itse esitti itsensä parhaassa mahdollisessa valossa. Keisarivalta perustettiin selvittelemään senaatin ongelmia, mutta sitten valta vain keskittyi Julius Caesarin ja hänen ottopoikansa Octavianuksen, eli Augustuksen käsiin. 

Teutoburgin tappio sattui juuri Augustuksen ollessa vallassa, ja se oli omiaan heikentämään ihmisten luottamusta Rooman hallintoon. Teutoburgissa kuoli myös monia nimekkäiden perheiden jäseniä, mikä aiheutti vihaa keisaria kohtaan. Tuetoburgin taistelussa johtajana toimi Varus-niminen päällikkö. Se mikä sitten aiheutti närästystä oli se, että Augustus ei itse johtanut valloitusretkeään. Aluksi se että Varus johti pelasti Augustuksen, joka saattoi syyttää Varusta kaikesta. Mutta sitten myöhemmin alettiin kysellä, että "miksi keisari antoi alaistensa johtaa, eikä itse vaivautunut lähtemään mukaan?". 

Augustus korotti itsensä jumalaksi, mutta samalla ihmiset huomasivat, ettei hän kyennyt pelastamaan legiooniaan. Myöhemmin sodat sekä sisäiset levottomuudet saivat aikaan sen, että Rooman valtakunta romahti. Koska Rooman keisari saattoi suoraan katkaista pään, jos hän ei pitänyt jostain henkilöstä, niin hänelle ei enää uskallettu kertoa asioita, joita hänen olisi pitänyt tietää. Rooman legioonien tappio Attilaa vastaan johtui siitä, että legioonat eivät koskaan muuttaneet taistelutapaansa. 

Eli Attila kykeni suoraan ennakoimaan legioonien toiminnan. Attilan nopeat voitot saivat aikaan sen, että Rooma menetti luotettavuuttaan. Liittolaiset hylkäsivät tuon valtion siksi, että se ei kyennyt enää suojelemaan niitä. Samasta syystä myös aikoinaan Peloponnessolais-sodissa Ateena hävisi Spartalle. Ateenan ongelma oli se, että se ei puolustanut liittolaisiaan. Kun valtiot lähtevät liittoon toisen valtion kanssa, niin ne odottavat täysin oikeutetusti myös saavansa vastiketta siitä, että ne lähettävät poikiaan toisen valtion sotiin. Sparta sen sijaan puolusti liittolaisiaan sekä samalla yritti ainakin välittää niiden välisiä kiistoja, mikä tietenkin nosti Spartan suosiota. 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi Länsi- ja Itä- Rooman tuhosta, niin Itä-Rooma eli Bysantti oli olemassa vielä tuhat vuotta Länsi-Rooman jälkeen. Mutta Itä-Rooman tuhon aiheutti jatkuva sotiminen Persian kanssa. Tuolloin kaksi aikansa supervaltaa olivat jatkuvasti sodassa. Kun molemmat suurvallat olivat heikentyneet, niin ulkopuolelta tuleva voima saattoi voittaa molemmat suurvallat helposti. Toki esimerkiksi roomalaisten tapa siirtää töitään orjille sai aikaan sen, että roomalaiset eivät enää osanneet tehdä itse mitään. Mukava elämä tuhosi lopulta kaiken. Kun esimerkiksi legioonien päälliköt valittiin sen perusteella, kenellä oli suurin varallisuus, ja ritarit siirsivät tehtävänsä suoraan alemmille yhteiskuntaluokille.

https://historianet.fi/sivilisaatiot/rooman-valtakunta/rooman-tuho-vaikutti-koko-eurooppaan

https://maestrovirtuale.com/fi/Roomalaisen-yhteiskunnan-luokat-ja-niiden-p%C3%A4%C3%A4piirteet/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Attila

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannibal

https://fi.wikipedia.org/wiki/Publius_Quinctilius_Varus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ritari

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_valtakunta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teutoburgin_taistelu

Laki itsessään on aina heikko turva, varsinkin jos sitä ei valvota.

 

Periaatteessa laki yksin on heikko turva. Lakia voidaan aina muuttaa. Ja jokainen valtio lukee lakia kuten se haluaa sitä lukea. Pienet valtiot turvaavat pakosta kansainväliseen lakiin. Ja suuret valtiot taas uskovat suuressa määrin voimaan, kun ne valvovat omaa etuaan. Kansainvälisen lain suurin ongelma on siinä, että sen mukaan valtio itse määrittelee sen, mikä on laillinen tai mikä on laiton hallitus. Lain mukaan toisen valtion suvereniteetin loukkaaminen sekä rajojen muuttelu on kiellettyä. Mutta sitten taas toisaalta mitä jos valtion johtaja toteuttaa Ludvig XIVn valtio-oppia, joka kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi "Valtio olen minä"? Jos valtion johtajalla on sellainen tapa toimia, että hän vaientaa kaikki, jotka edes uskaltavat ajatella eri tavalla kuin hän, tai kyseenalaistaa tuon valtion johtajan suuria ajatuksia, niin miten silloin valtion johtajaan pitäisi suhtautua? Eli maan rajoja ei saa koskaan muutella, tai sitten seurauksena on rikos kansainvälistä lakia vastaan. 

Mutta sitten kun taas lähdetään tekemään rauhaa esimerkiksi Ukrainaan, niin silloin tietenkin sopimukset menevät ohi kansainvälisen lain. Eli kansainvälistä lakia ei oikeastaan kukaan edes yritä valvoa. Tai kansainvälisen lain valvonta on erittäin huteralla pohjalla. Siis vaikka kansainvälistä lakia poljetaan jatkuvasti, niin kukaan ei tee mitään sen lopettamiseksi, koska kukaan ei varmasti halua haastaa oikeasti ydinaseita hallussaan pitäviä valtioita. Mutta kun lähdetään pohtimaan kansainvälisen lain tulkintaa, niin aina voidaan kysyä, että kuka rikkoi ensin lakia, kuka sitten käytti väkivaltaa, ja kuka sitten teki sitä tai tätä? Eli miksi Taliban ei luovuttanut Osama bin Ladenia, vaikka tämä surmasi 4000 amerikkalaista? 

Eli mitä jos tuo sattuisi tapahtumaan kotoisessa Suomessamme? Taliban tarjosi bin Ladenille turvapaikkaa, vaikka hän oli tuota Syyskuun 9. päivän iskua tukenut, ja muistaakseni myös tunnustanut tuon teon. Samoin terrori-iskuja Euroopassa on tuettu ainakin Iranin sekä Libyan toimesta, mutta samalla kuitenkaan noita valtioita joita johtivat kiihkoislamistiset papit sekä hullu Muammar Gaddafi eivät koskaan saaneet osakseen samalla tavalla kansainvälisen oikeuden kautta tapahtuvaa paheksuntaa tai tuomiota, vaikka muutamia länsimaiden kansalaisia on ehkä ammuttu tai räjäytetty kappaleiksi. Eli kaiken maailman Fatwat sekä monet muut vastaavat asiat eivät ole saaneet aikaan samanlaista kansainväliseen oikeuteen vetoamista, kuin USAn iskut Venezuelaan tai aikaisemmin Irakiin, sekä Libyaan. 

Tuolla viittaan Lockerbien pommi-iskuun, joka tapahtui 21. joulukuuta, 1988. Tuossa tapauksessa on monia asioita, jotka vaatisivat ehkä uusia tutkimuksia. Eli teosta syytettiin aluksi Libyaa, mutta myöhemmin tapauksesta on liikkunut monia eri versioita, ja mm. kuuluisa terroristi Abu Nidal oli kuulemma kertonut, että tuo isku oli tehty hänen määräyksestään. Myöhemmin sitten kaksi tuosta teosta epäiltyä joutuivat oikeuteen. Toinen heistä vapautettiin ja toinen taas joutui vankilaan. Josta hänet vapautettiin sitten myöhemmin pitkälle edenneen eturauhassyövän takia. Kyseinen henkilö oli Libyan tiedustelu-upseeri, joka ilmoitti suoraan, ettei hän ole tehnyt tuota iskua. 

Tuosta Lockerbie-jutun tuomiosta voidaan sanoa, että se tapahtui kolmen skotlantilaisen tuomarin toimesta. Tuomioistuin istui Hollannissa. Ja sen jälkeen tietenkin on tapauksesta liikkunut monia versioita. Wikipediassa tästä tapauksesta kirjoitetaan näin: 

************************************************

"Iskujen todellisista tekijöistä kiistellään edelleen, vaikka asianosaisten maiden hallitukset pitävät tapausta selvitettynä. Monien mielestä Yhdysvallat syytti Libyaa tapauksesta voidakseen julistaa vihollismaansa kauppasaartoon; Libyan väitetään ottaneen vastuun iskuista vain päästäkseen eroon sen taloutta 15 vuotta pahoin rasittaneesta saarrosta, kuten maan pääministeri vuonna 2004 selvitti BBC:lle. Myös YK:n nimittämä Lockerbie-oikeudenkäyntien tarkkailija piti saavutettua ratkaisua poliittisena ja tapausta pahasti selvittämättömänä. Osa Lockerbien iskun uhrien omaisista on tyytynyt rahoihin ja hyväksynyt oikeudenkäyntien päätöksen, kun taas toiset vaativat uusia tutkimuksia."

"Kesällä 2007 julkaistun Scottish Criminal Cases Review Commission -raportin mukaan oikeudenkäynnissä saattoi olla epäselvyyksiä ja todisteet olivat epäluotettavia.Samana kesänä insinööri Ulrich Lumpert myönsi valaehtoisessa lausunnossa varastaneensa oikeudenkäynnissä käytetyn ratkaisevan todistuskappaleen työnantajaltaan Mebo Ab:ltä ja antaneensa sen 22. kesäkuuta 1989 ilman lupaa Lockerbie-iskua tutkineelle viranomaiselle." 

(Olisiko Lunbertin pitänyt pimittää tuo todiste, tai kysyä Mebo Oyltä lupaa sen antamiseen viranomaisten käsiin?) 

"Vuonna 2002 kuollut palestiinalaisterroristi Abu Nidal väitti olleensa iskun takana. Megrahin puolustusasianajajien ryhmä nimesi mahdolliseksi syylliseksi PFLP-GC:n Mohammed Abu Talbin. Iskusta syytettiin alun perin Syyriaa ja PFLP-GC:ta, mutta tämä muuttui 1991 kun Syyria liittyi liittoumaan, joka karkotti Irakin joukot Kuwaitista ja Syyriasta tuli Yhdysvaltain tukeman arabien ja Israelin välisen rauhansopimuksen ajaja."

Yhdysvaltain DIA:n dokumentit taas syyttivät Iranin entistä sisäministeriä Ali-Akbar Mohtashemi-Puria, jolloin isku olisi ollut kosto viisi kuukautta aiemmin USS Vincennesin alas ampumasta iranilaisesta matkustajakoneesta. DIA väitti Mohtashemi-Purin luvanneen PFLP-GC:n Ahmad Jibrilille iskusta miljoona dollaria. DIA piti myös Libyan osuutta epäuskottavana

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockerbien_pommi-isku

Eli oliko kyseessä klassinen "väärän lipun käyttö". Eli Iran saattoi haluta USAn iskevän Gaddafin Libyaa vastaan, ja tietenkin USS Vincennesin 8. syyskuuta 1988 alas ampuma iranilainen matkustajakone olisi varmaan hyvä tekosyy aloittaa terrorikampanja USAa ja sen liittolaisia vastaan. Ja vielä nykyäänkin keskustellaan siitä, että oliko tuo matkustajakone sellaisella lentolinjalla, että sen voitiin olettaa olevan törmäyskurssilla Vincennesiin. Siis tuolloin tulenarka tilanne sai aikaan sen, että kovassa hermopaineessa oleva miehistö tulkitsi Iran arin lento 655n olevan Iranilainen sotilaskone. Eli varmasti on olemassa sellainen hyvin ikävä ajatus, että Iranin lennonjohto  saattoi ohjata siviilikonetta siten, että sen näyttäisi törmäävän Vincennesiin. 

Tuolloin Vincennesin miehistöllä saattoi olla tuoreessa muistissaan 23.marraskuuta, 1987 tapahtunutta USS Starkin tapaus, jossa alusta kohti ammuttiin Exocet. Tuolloin Stark ei reagoinut ohjukseen eikä siihen lukittuun tutkaan, ja seurauksena oli kahden irakilaisen hävittäjän ampuman Exocetin osuma, joka surmasi 37 amerikkalaista merimiestä. 

Se että Vincennesin miehistö ei kyennyt ottamaan yhteyttä tuohon Iranin koneeseen kansainvälisten hätäkanavien kautta saattoi tietenkin aiheuttaa väärin tulkintoja, mutta olisiko Iranin johto halunnut käyttää matkustajakonetta kamikaze-tehtävissä. Vuosia myöhemmin eräät Osama bin Ladenin laskuun toimivat terroristit lensivät matkustajakoneen suoraan pilvenpiirtäjiä päin. Joten tietenkin voidaan kysyä, että olisiko tuo Iran Airin lento 655 oikeasti myös provosoinut Vincennesin miehistöä. lentämällä laivan yli tai oliko Iranin F-14 käyttänyt tuota Airbus 300 konetta ikään kuin maskina? Eli oliko Iranin F-14 hävittäjä linjassa tuon matkustajakoneen kanssa? 

Tuolloin Iran saattoi toivoa että maailma tuomitsee USAn teon ja uhrata tuon takia muutamia oman maan kansalaisia. Iran on tukenut itsemurhaterroristeja sekä pakottanut lapsia hyökkäämään miinakenttiin, joten olisiko se välittänyt muutaman oman maan kansalaisen kuolemasta? Eli miksi tuohon kutsuun kansainvälisellä hätäkanavalla ei vastattu? Pitää huomioida sellainen asia, että Persianlahden sodassa, eli Iranin ja Irakin välisessä sodassa molemmat osapuolet olivat hyökänneet siviili tankkereita vastaan. 

Ja sen takia myös USS Vincennesin miehistön hermot olivat kireällä. Hyökkäykset olivat tapahtuneet esimerkiksi tasavaltalaiskaartin pikaveneiden sekä Exocet ja Silk worm-ohjuksin. Ja jos Vincennesiä vastaan olisi hyökätty Silkworm ohjuksella, niin tuon riistelijän miehistöllä olisi ollut hyvin vähän aikaa reagoida. Tuolloin Irak käytti hyökkäyksiin Exocet-ohjuksia, ja iran taas kiinalaisia Silkworm-ohjuksia. Ja voidaan sanoa että nuo Silkworm-ohjukset olivat lähtölaukaus Kiinan aseistautumisen kiihdyttämisessä. Voidaan toki sanoa että myöskään tuossa kauppa-alusten saatto-operaatiossa ei ollut kyseessä altruistinen toiminta. Vaan kyse oli suurvaltojen eduista. 

Wikopedia kertoo tapauksesta näin: 

"Iran Airin lento 655 oli Iran Airin lento Bandar Abbasista Dubaihin. Yhdysvaltain laivaston Ticonderoga-luokan ohjusristeilijä USS Vincennes tuhosi koneen 3. heinäkuuta vuonna 1988 Persianlahdella. Turmassa sai surmansa 290 ihmistä. Tapaus sattui Iranin ja Irakin sodan aikana.

"Iran Airin lento oli matkalla Bandar Abbasista Dubaihin, jonne sen oli määrä laskeutua puolen tunnin sisällä. USS Vincennes oli Persianlahdella suorittamassa harjoittelua."

"YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli tapausta. Aluksi Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon ilmoitti, ettei Yhdysvaltain laivaston risteilijä USS Vincennes olisi ampunut matkustajalentokonetta vaan iranilaista sotilaslentokonetta, mutta ilmoitus peruttiin heti, ja viralliset valittelut tapahtuneesta esitettiin välittömästi."

"USS Vincennesin miehistö oletti virheellisesti Airbus A300:n olevan iranilainen F-14-hävittäjä, joka olisi pudottanut korkeutta ja lisännyt nopeutta hyökkäystä varten. Miehistö tulkitsi tarjolla olevaa informaatiota väärin, sillä USS Vincennesin oman AEGIS-järjestelmän mukaan lento 655 kone nousi jatkuvasti tasaisella nopeudella. Aluksen AEGIS-järjestelmä myös tunnisti koneen siviilikoneeksi sen lähettämän transponderikoodin perusteella, mutta väärintulkintojen takia USS Vincennesin miehistö piti konetta silti Iranin sotilaskoneena. Väärintulkintaa edesauttoi, ettei tunnistamisesta vastannut upseeri saanut yhteyttä Iran Airin koneeseen radiolla armeija- ja siviilihätäkanavien kautta. USS Vincennes ampui Iran Airin lentokoneen alas, kun se oli 13 kilometrin päässä aluksesta.

Iranin viranomaisten mukaan teko oli tahallinen ja laiton. Yhdysvallat maksoi uhreille yhteensä 131,8 miljoonan dollarin korvaukset mutta ei pyytänyt tapausta anteeksi Iranilta. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iran_Airin_lento_655

************************************************

Hams ja Hizbollah ovat oikeastaan Iranin ja eräiden muiden valtioiden versioita Wagner PMC- ja Blackwater yhtiöistä. 

Kun valtion johto ulkoistaa terrorin "ei valtiollisille toimijoille", niin silloin se ilmeisesti saa tehdä mitä hyvänsä. Me mielellämme syytämme länsimaisia palkkasoturi-yhtiöitä siitä, että ne surmaavat siviilejä. Mutta samalla me sitten hyväksymme Hamasin sekä Hizbollahin toiminnan, tai emme jostain syystä tuomitse niiden taustavoimia kuten Irania. Eli Israel sotii tuon näkemyksen mukaan yksi koko Lähi-Idässä eikä sillä ole mitään oikeutta hyökätä Iraniin. 

Toki Iran niin mielellään ammuskelee droneja ja ohjuksia Israeliin, mutta noita tekoja ei varmaan kukaan muista tuomita. Eli vain länsimaat loukkaavat kansainvälistä oikeutta. Se että Iran ulkoistaa likaista työtään Huthi-kapinallisille sekä Hizbollahille ja Hamasille tarkoittaa sitä, että nuo järjestöt ovat samassa asemassa Arabiassa kuin esimerkiksi Blackwater eli nykyinen Academica on USAssa. Tai ilmeisesti virallisesti lakkautettu Wagner PMC sekä sen perilliset ovat olleet Venäjällä. 

Kun valtion johto käyttää ja hyväksyy terrorin, niin silloin sen toimintaa ei tuomita muuten kuin silloin, kun joku "jenkki hyväkäs" saa päähänsä iskeä johonkin maahan. Jos joku Iranin tukema terroristi päättää tyhjentää rynnäkkökiväärin keskellä Pariisilaista katua, niin tuosta asiasta ei koskaan edes yritetä nostaa syytettä kansainvälisessä oikeudessa. Eikä se ole mitenkään provosoivaa tai muuten kansainvälisen oikeuden vastaista, että jossain torilla karjutaan kuolemaa USAlle, Britannialle, Israelille sekä kaikille muille länsimaisille tahoille. 

Tuo asia nähdään tietenkin hyvin pelottavan noissa valtioissa, joihin nuo iskulauseet kohdistuvat. 

Mutta kukapa noista asioista välittää. Me olemme lukeneet kansainvälistä lakia, joka kieltää puuttumisen toisen valtion sisäisiin asioihin. Joten meidän pitää muistaa sitten sekin asia, että esimerkiksi Josif Stalin ei pääosin rikkonut kansainvälistä lakia vastaan, paitsi silloin kerran tai kaksi kun hän hyökkäsi Suomeen eräänä kauniina pakkasaamuna 30. marraskuuta 1939. Tai sitten tietenkin Stalin oli vähän aikaisemmin hyökännyt Puolaan 17. syyskuuta 1939, eli 16 päivää Saksan hyökkäyksen jälkeen. Tuota hyökkäystä voidaan pitää Puolan tuhona. Neuvostoliitto iski Saksalaisia vastaan taistelevan Puolan asevoimien selustaan ilman sodanjulistusta. Ja se aiheutti osaltaan Puolan nopean luhistumisen. 

Nuo asiat kertovat siitä, miten heikko puolustus laki oikeastaan on. Stalin oli massamurhaaja samoin kuin Hitler. Ja sodan jälkeen Neuvostoliitto tietenkin otti asemastaan voittajavaltiona kaiken irti. Se perusti Varsovan liiton, sekä saneli perustuslain noihin miehittämiinsä maihin, joiden mukaan mitään muuta kuin kommunisteja ei voida hyväksyä valtaan, ja että kaiken poliittisen toiminnan pitää noudattaa sosialistista eli kommunistista ideologiaa. Tuolloin ainakin osa Itäisen Euroopan maista tuki länsimaissa toimivia terroristijärjestöjä kuten Punaista Armeijakuntaa, (Rote Armee Fraktion, RAF), punaisia prikaateja (Brigate Rossi) tai  Irlannin tasavaltalaisarmeijaa, (Irish republican Army,IRA)ta sekä PIRA (Provisional IRA). Ja monia muita separatisteja kuten Baskien vapautusarmeijaa ETA. Nuo tuet kuten poliittisten turvapaikkojen antaminen terroristeille ei ole ilmeisesti mitenkään kansainvälisen oikeuden vastaista toimintaa. 

Eli koska valtaosa Stalinin rikoksista oli tapahtunut Neuvostoliiton sisällä, niin häntä ei voitu saattaa kansainvälisen oikeuden eteen edes teoriassa. Myöhemmin ydinaseiden leviäminen on saanut aikaan sen, että tiettyjä valtioita kohtaan ollaan hyvin pitkämielisiä. Me tiedämme että kun Ukrainaan aletaan neuvotella aselepoa sekä rauhaa, niin silloin "tietenkin" pitää alueita luovuttaa. Putin ei lähde muusta kuin siitä, että vain hänen oma käsityksensä on oikea, ja mitään muuta kuin Putinin ilmoituksen pohjalta ei ole olemassa rauhaa. Eli vain Putinin ja Venäjän tahtoon mukautuminen on asia, jolla sotatoimet Ukrainassa loppuvat. Ja sitten seuraavaksi tietenkin Ukrainan asevoimien johtoa sekä presidentti Zelenskyitä pitää rangaista. Tai niin ainakin voidaan ajatella, jos ajatellaan että historia toistaa itseään. Eli saattaa olla että Putin suoraan sanottuna ajaa Ukrainaa samaan asemaan kuin Neuvostoliitto ajoi Suomea välirauhan aikaan 1944. 

https://en.wikipedia.org/wiki/ETA_(separatist_group)

https://en.wikipedia.org/wiki/Exocet

https://en.wikipedia.org/wiki/Red_Army_Faction

https://en.wikipedia.org/wiki/Red_Brigades

https://en.wikipedia.org/wiki/Silkworm_(missile)

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Stark

https://en.wikipedia.org/wiki/USS_Vincennes_(CG-49)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iran_Airin_lento_655

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockerbien_pommi-isku

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_hy%C3%B6kk%C3%A4ys_Puolaan

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_liitto