Ideaalista eli täydellistä valtiota on etsitty kautta aikojen. Platonin valtion ideaalisuus saattaa vaikuttaa joltain antiikin filosofian suurelta ajatukselta. Mutta se mikä sitten tekee Platonin valtiosta vähemmän ideaalisen on se, että ihminen ei voi mitenkään edetä tai kehittää itseään tuossa valtiossa. Varmaan Platonia itseään miellytti ajatus siitä, että filosofit johtavat valtiota. Sotilaita miellytti ajatus siitä että he saivat valvoa heloottien eli orjien työtä. Tuo Platonin valtion malli ikään kuin vapautti sotilaat vastuusta, eli he vain seisoivat kiviä raahaavien heloottien vieressä ja komensivat näitä. Heloottien asema on tietenkin suurelta osin alhainen, eikä varmaan tuossa Platonin ideaalivaltiossa ollut mukavaa syntyä helootiksi. Toki tuo asetelma sitten voidaan kääntää ympäri. Eli sotilaalle tai filosofille Platonin valtio oli varmaa erittäin hyvä paikka elää.
Pelkkä syntyperä takasi henkilölle aseman, jota hän kantoi koko elämänsä. Eli koska henkilö ei saanut kilpailla ylemmän kanssa, eikä tehdä mitään mitä ei käsketty, niin tuon valtion mallia vaalitaan tietyissä piireissä kuin parempaakin brändiä, jota erilaiset diktaattorit käyttävät perustelemaan omaa asemaansa. Valtion johdon kritisoimisen kieltäminen tekee Platonin valtiosta sellaisen, että se todella miellyttää monia diktaattoreita. Ja kuka sitten sotii tuon ideaalivaltion sodat? Kun valtioon tulee sotatila, niin silloin heloottien paikka on tietenkin etulinjassa. Eli näin syntyi uusi heloottien malli: taisteluhelootti joka kutsutaan aseisiin jos valtio heitä sattui tarvitsemaan. Muuten nuo miehet voivat sitten kannella kiviä pelloilla.
Mutta siis valtio on muutakin tarkoitusta kuin sotaa varten. Valtion pitää sotaan valmistautuessaan joka tapauksessa valmistaa tai muuten hankkia välineet sotaa varten. Ja tietenkin ihmisten pitää aina välillä myös syödä jotain. Valtion talous on sikäli omituinen asia, että valtion kukkarosta maksetaan esimerkiksi upseereiden palkat. Samoin siitä maksetaan myös kaikki muuta asiat jota valtio tarvitsee tai katsoo tarvitsevansa. On olemassa kaksi talousmallia. Toinen on kapitalismi ja toinen taas sosialismi. Se että joku valtio tai sen johto ilmoittanut talousmallin olevan joko sosialismi jossa tuotantovälineet ja työpaikat ovat valtion omaisuutta, vai kapitalismi jossa perusyksikkö on yksityisomistus ei ole välttämättä asia, mikä vastaa todellisuutta.
Jos valtio omistaa kaikki tuotantovälineet, niin se tarkoittaa sitä, että valtiossa ei ole kilpailua. Yksityinen yrittäjyys takaa sen, että hinnat pysyvät riittävän edullisina. Siis kilpailu tarkoittaa sitä, että tuotteiden laatu sekä myös tietenkin niiden hinta ovat asioita, joiden avulla markkinat pidetään terveinä. Kun tuotteita arvioidaan, niin niiden hinnan pitäisi vastata laatua. Kuka ostaa tuotteita, jotka hajoavat välittömästi, kun ne otetaan hyllystä? Siis yhtiöiden välinen kilpailu tarkoittaa sitä, että kilpaillaan siitä, että kenen tuotteita ostetaan, ja tuotteiden välisessä kilpailussa kilpaillaan laadussa sekä hinnassa. Jos tuote on kallis, niin silloin sen laadun pitäisi olla hyvä. Laadukkaat raaka-aineet ja komponentit nostavat tuotteen hintaa.
Mikäli valtion alueella kehitetään esimerkiksi sotilaskäyttöön tarkoitettuja lentokoneita, niin ei ole hyväksi jos valtion alueella on vain yksi valmistaja. Kun koneita kilpailutetaan, niin silloin ne kohtaavat toisiaan esimerkiksi mahdollisimman paljon oikeaa tilannetta muistuttavissa simulaatioissa. Ja paras tietenkin saa sopimuksen. Jos kilpailua ei ole, niin silloin edessä on tilanne, jossa sekundaa päästetään markkinoille. Ja pahimmassa tilanteessa sekunda voi merkitä tuhoa. Jos palataan sitten Platonin valtioon, niin tietenkin se että ei ole olemassa kilpailua aiheuttaa sen, että myöskään esimiesten ei tarvitse pitää yllä tai kehittää omaa osaamistaan. Ja lopulta sitten seuraa se, mitä kutsutaan katastrofiksi.
Rooman valtio ei ollut puhtaasti Platonin ideaalivaltio. Eli Roomassa saattoi teoriassa kohota vaikka kuinka korkealle, jos henkilö onnistui hankkimaan tarpeeksi omaisuutta. Mutta teoriasta on pitkä matka käytäntöön. Senaattiin pääsyyn tarvittavan omaisuuden hankkimiseksi piit olla suhteita. Mutta teoriassa siis kuka vain jolla oli miljoona rahaa saattoi päästä istumaan senaattiin.
Syy mikä tuhosi esimerkiksi Rooman on kyvyttömyys vastata haasteisiin. Kun Hannibal hyökkäsi Roomaan, niin Rooma kehitti loistavia taktiikoita, joilla he saivat Hannibalin vetäytymään noin 200 eaa., niin samat taktiikat olivat tehottomia Attilaa vastaa, joka 400 jaa. paikkeilla hyökkäsi Roomaa vastaan. Se valloittiko Attila Roomaa vai ei on oikeastaan aivan sama asia. Hän sinetöi Teutoburgin taistelusta alkaneen tien, joka rapautti Rooman luomaa kuvaa voittamattomista legioonista. Eli Teutoburgissa vuonna 9 jaa. alkoi tie, joka muutti Rooman, ikuisen valtion ja kaupungin yhdeksi valtioksi valtioiden joukossa. Tuolloin vuonna 9 jaa. ympäröivät germaaniheimot voittivat Rooman legioonat tuossa "Rooman Waterloossa".
Eli legioonien mukana kaatui ilmeisesti suuri joukko miehiä, joista piti kouluttaa uusia legioonien komentajia, sekä samalla myös muut valtiot havahtuivat siihen, että Rooman legioonalaiset olivat ihmisiä. Heidät voitiin voittaa. Toki Roomaa eivät voittaneet Germaanit tai Attila. Germaanivalloitus jossa Rooman viimeinen keisari luopui kruunustaan vain sinetöi koko Rooman tuhon. Rooma tuhoutui pitkälti siksi, että sen järjestelmä rappeutui. Rooma hajosi sisäisesti. Ja oikeastaan Attila sai aikaan sen, että Rooma yhdistyi vielä kerran yhteistä vihollista vastaan. Mutta Attilan jälkeen hajaannus vain kiihtyi.
Toki Rooman talous tuhoutui, ja se aiheutti ongelmia palkan maksuissa. Rooman legioonalaiset olivat aluksi asevelvollisia. Mutta myöhemmin sitten voimaan astui käytäntö, jossa asevelvollisten tehtävät siirrettiin ulkomaisille palkkasotureille. Alun perin Rooman asevelvollisuusarmeija oli paikka, jossa eri säätyjen jäsenet saivat kosketuspinnan toisiinsa. Eli kaikki Rooman kolme säätyä olivat hetken yhdessä, ja siellä niiden edustajat saattoivat jakaa tietoja siitä, mitä Roomassa tarvittiin. Kun tuo yhteys katkesi, niin Senaatti alkoi eristäytyä tavallisesta kansasta. Senaatti sai sen jälkeen vain sitä tietoa, mitä se halusi kuulla. Tai mitä sille haluttiin kertoa.
"Rooman valloitussotien loppuminen johti orjien määrän vähenemiseen. Rooman ulkomaankauppaa rajoittivat korkeat tullit ja harvat paikat joissa kaupankäynti oli sallittua. Orjien ostaminen ulkomailta oli siis huomattavasti kalliimpaa kuin valloitettujen kansojen orjuuttaminen. Orjien määrän väheneminen ja siitä johtunut maatalouden tuotannon lasku johtivat Rooman 200-luvun kriisiin. Joidenkin tulkintojen mukaan Rooman valtakunnan rappio alkoi juuri orjien hintojen noususta." (Wikipedia, Rooman tuho)
Äskeisessä lainauksessa sanotaan että yksi syy Rooman tuhoon olivat valloitussotien päättyminen tai orjien hinnan nousu. Se nosti työn hintaa. Ja tämä johti tuotteiden kallistumiseen. Rooman kaupungissa itsessään ei viljelty yhtään mitään, vaan kaikki tuotteet kuten ruoka tulivat maaseudulta. Ja kun ruoan hinta kohosi, niin silloin ihmisillä ei ollut enää varaa ruokaan, vaan he joutuivat lähtemään Roomasta. Roomalainen yhteiskunta alkoi polarisoitua, eli oli valtavan rikkaita ja valtavan köyhiä. Ja siitä alkoivat kansainvaellukset. Kaupunkien välillä kulki tuhansia ja lopulta miljoonia ihmisiä, ja se aiheutti sekasortoa.
Tuo johti orjien määrän vähenemiseen Roomassa. Se että orjia ei enää riittänyt työhön johti siihen, että vapaita miehiä ja naisia alettiin käyttää työhön, joka oli varattu ennen orjille. Tai sitten orjille alettiin siirtää lähes kaikki työt, mitä Roomasta vain sattui löytymään. Roomalaiset siis saattoivat siirtää jopa valtion hallinnon tehtäviä orjilleen, ja sitten keskittyä juhlimiseen. Saattoi olla että Roomalaiset lähettivät orjansa jopa legioonaan puolestaan tai istumaan senaatin istuntoon, ettei heidän tarvinnut lopettaa pitojaan.
Valloitussotien tarkoitus oli usein orjien metsästäminen ja noiden sotien kautta paikattiin Rooman työvoimapulaa. Eli jos orjia ei enää ollut, niin silloin vapaiden miesten piti valita, olivatko he halukkaita lähtemään legioonaan vai jäivätkö he kotiin. Ja tietenkin varakas roomalainen saattoi ilmeisesti lähettää orjansa käymään armeijaa puolestaan.
"Alun perin asevelvollisista koostuneet Rooman legioonat alkoivat 200-luvulle tullessa koostua yhä enemmän ulkomaalaisista palkkasotureista. Roomalaiset itse suhtautuivat valtakunnan ulkopuolelta tulleisiin barbaareihin hyvin ylimielisesti. Vieraista kansoista kuten germaaneista, maureista ja syyrialaisista kootut legioonat eivät välttämättä pitäneet Roomaa puolustamisen arvoisena, vaan olivat uskollisia sille sotapäällikölle, joka maksoi heidän palkkansa. Tämä kehitys johti siihen, että Rooman legioonat eivät olleet enää uskollisia Rooman valtiolle. Rooman valtakunnan sisäinen hajaannus laski legioonien tehokkuutta. 200-luvulla Rooman legioonat kärsivät useita suuria tappioita. Ne eivät enää pystyneet turvaamaan valtakunnan rajoja, jolloin ulkomaalaiset kansat alkoivat valloittaa Rooman valtakunnan alueita kansainvaellusten aikana." (Wikipedia, Rooman tuho)
Palkkasoturit olivat ammattimaisia aseenkäyttäjiä. He eivät kokeneet samaa sidettä Rooman kansaan kuin roomalaiset. Mutta palkkasoturien ongelma on siinä, että kun palkanmaksu loppuu, niin palkkasoturit lähtevät kotiin. Kun palkkaa ei tullut, niin he eivät enää nähneet Roomaa puolustamisen arvoisena. Kun talous romahtaa, niin silloin myös esimerkiksi kaupunkeihin astuu sekasorto. Se että kukaan ei edes yrittänyt korjata tilannetta alkoi kaataa Roomaa. Koska Rooma ei enää kyennyt puolustamaan rajojaan eikä myöskään siten suojelemaan rajan pinnassa asuvia kansoja, niin nämä kansat menettivät luottamuksen Roomaan. Mitä varten he maksoivat veroja, jos he eivät niitä vastaan mitään saa? Mitä jos valtion johtoa ei mikään asia kiinnostanut?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman_valtakunnan_tuho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.