Kun TV täyttyy armeijasta sekä “army-henkisestä” tosi-TVstä, niin en itse kyllä uskoisi itseni olevan maassa, jossa ennen tuettiin rauhaa sekä haluttiin näyttää kaikille, kuinka olemme niin sanotusti sillanrakentajia tässä maailmassa. Eli kun olemme lähteneet kohti NATOa niin silloin kaikki muuttui. TV ja media joissa aseista sekä asevoimista puhuttiin hiljaisesti muuttui muutamassa kuukaudessa mediaksi, jossa aseet olivat ikään kuin välttämättömyys.
Se miten Venäjä muuttui muutamassa kuukaudessa ystävästä viholliseksi on ennennäkemätöntä. Tuo muutos sekä TVn ylitarjonta military-henkisistä ohjelmista saattaa johtua vastareaktiosta. Eli kun pääsimme irti Venäjän suuren luokan hännystelystä, niin se loi ikään kuin vasta-aallon, jonka aikana tietenkin olemme seuranneet myös ylilyöntejä.
Ja ennen kuin lähdetään puhumaan lisää NATO-jäsenyydestä, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä lähes koko Euroopan puolustus nojaa USAaan. Se että olemme NATOn jäseniä ainakin periaatteessa takaa sen, että meidän ostamamme aseet myös toimivat. Se että Ukraina saa tukea lännestä tietenkin aiheuttaa joskus ajatuksia siitä, että onko NATO välttämättömyys, mutta sitten meidän pitää huomioida myös se, että jos Ukrainan sota olisi alussa mennyt toisin, kuin miten se meni, niin silloin saattaisi myös lännen tuki olla toisenlaista. Se että Venäjä teki alussa muutamia pahoja virheitä sai aikaan sen, että länsi alkoi tukea Ukrainaa, ja sodan pitkittyminen on tietenkin kannustanut antamaan tukea.
Joten jos ajattelemme Suomen asemaa, niin ainakin se että olemme NATOn jäseniä varmaan hiukan hidastaa herra Putinia. Ja vaikka me kuinka ajattelemme, että Venäjän ydinasedoktriini kieltää ydinaseiden ensikäytön, niin me voimme samalla muistella sitä, että Venäjän lainsäädäntö on myös kieltänyt hyökkäyssodan. Kuitenkin tuota pykälää vastaan on rikottu siten, että luodaan paikallinen valtio tai hallinto, joka sitten pyytää Venäjää apuun, kun on ensin käyty heittelemässä kiviä ja polttopulloja paikalliselle poliisiasemalle.
Samalla tavalla myös ydinasedoktriini voi olla vain kuollut kirjain. Tuo tarkoittaa sitä, että ydinaseita voidaan toki käyttää myös siinä tilanteessa, että Venäjän konventionaaliset asevoimat ovat häviämässä sodan. Samoin ydinaseita voidaan käyttää myös omien kapinoivien joukkojen sekä alueiden “rauhoittamiseen”. Eli Putinilla on käsissään valtavan voimakas pelote, mutta uskaltaako hän käyttää sitä?
Venäjä on vetänyt useita punaisia viivoja läpi koko sodan. Nuo viivat ovat yksi toisensa jälkeen ylittyneet. Mutta pelko siitä, että venäjän johto käyttää ydinaseita pitää Putinin ainakin osittain turvassa. Eli sen takia länsimaat eivät ole antaneet lupaa iskeä Venäjälle esimerkiksi Storm Shadow ohjuksilla. Joten Ukraina joutuu turvautumaan droneihin, jotka eivät ole aivan yhtä tehokkaita.
Se miksi Putin arkailee ydinaseen käyttöä saattaa johtua kahdesta asiasta. Ensinnäkin ydinaseen käyttö tuo sotaan ulottuvuuden, jota sillä ei ole vielä ollut. Eli kun uhka muuttuu todeksi, niin silloin ei enää ole mitään uutta millä uhataan. Ja sitten jos Venäjän ydinaseet ovat peräisin jostain Neuvostoliiton ajoilta, niin voi käydä niin, että ase ei toimi kuten sen pitäisi toimia. Ja jos tuloksena on se, että pommin räjähdelinssit eivät toimi symmetrisesti tai sitten laukaisuun käytettävät mikropiirit ovat jotenkin hapettuneet, niin pommi ei ehkä anna laskettua tehoa, tai jää jotenkin “suutariksi”. Tuolloin Putin menettäisi pelotteensa tai osan pelotettaan. Putin on osoittanut, että hänen mielestään koko Venäjä on häntä itseään varten. Hän on käyttänyt esimerkiksi poliittisia murhia aseenaan, joten miksei hän käyttäisi myös ydinaseita? Ydinase on loistava työkalu, jonka avulla kapinoivat sotilaat saadaan aisoihin.
Pelko ydinaseiden joutumisesta vääriin käsiin Venäjän joutuessa anarkiaan on asia, millä Putin pelottelee länttä. Kuitenkin Putin on ankkuroinut sekä keskittänyt vallan itseensä. Eli jos ja kun Putin kuolee, niin silloin viimeistään Venäjällä syöksytään kohti anarkiaa. Kun puhutaan Venäjän yhteiskunnan rauhallisuudesta, niin se rauhallisuus johtuu siitä, että Venäjällä oppositio sekä eriävät mielipiteet on painettu ikään kuin kannen alle. Se että jokaiseen mielenilmaukseen vastataan kovalla voimankäytöllä tietenkin pitää ihmiset pois kaduilta, mutta samalla se lisää painetta yhteiskunnassa.
Putin uhkailee mielellään varsikin pieniä naapurivaltioita. Hän näkee mielellään itsensä suojaamassa venäläistä vähemmistöä. Se että Venäjällä on lääniä vaikka millä mitalla ei merkitse mitään. Virolaisten sekä muiden balttien olisi Venäjän johdon mielestä luovutettava alueitaan Venäjälle, koska ne ovat historiallisesti osa Venäjää. Eli nuo venäläisten ei pidä muuttaa omia tapojaan tai mukauduttava kansainvälisen yhteisön vaatimuksiin ja tarpeisiin, vaan maailman on muututtava vastaamaan venäläisten tarpeita.
Ja erityisesti se, että hän on tehnyt ilmeisesti selväksi, että hänen tavoitteensa on Neuvostoliiton palauttaminen ja myös laajentaminen osoittavat sen, miten paljon hän välittää muista. Hänen mielestään kaikissa neuvotteluissa on olemassa vain yksi lähtökohta. Se on se, että vain Venäjän johdon eli Putinin itsensä kanta on se, mitä voidaan ottaa huomioon. Joten jos Putin näkee esimerkiksi Ahvenanmaan olevan omalle laivastolleen tärkeä, niin hän välittömästi alkaa vaatia tätä aluetta itselleen. Eikä vastineeksi tule mitään.
Ja nyt sitten kuuluimme NATO-rintamaan, ja suojamme toisiamme siten, kuin meidän pitäisi suojata. Kun kuulumme NATOoon, niin silloin saamme tietenkin NATOn suojan Venäjää vastaan. Vaikka sanotaan, että NATOn yhteispuolustus ei ole ehkä aivan niin velvoittava kuin mitä olemme ehkä kuvitelleet, niin kuitenkin NATO on parempi kuin ei mitään.
Eli jos olisimme yksin, niin emme varmaan olisi turvassa Venäjän hybridi- ja muun vaikuttamisen kaltaisesta toiminnasta. Se että kuulumme NATOon, jonka jäsenten ei tietenkään ole pakko meitä puolustaa kuitenkin antaa paremman turvan kuin se, että olemme yksin. Ja joka tapauksessa Venäjän toiminta on osoittanut, että me emme voi suoraan tuudittautua siihen, että se noudattaa omia lakejaan tai doktriinejaan. Eli vaikka Venäjällä virallisesti joku asia määritellään jollain tietyllä tavalla, niin se ei tarkoita sitä, että Venäjällä laki estää sodan.
Putin niin mielellään lukee historiaa siten, että jos joku alue on joskus ollut Venäjälle kuuluva, niin historiallisesti tuo alue on aina osa Venäjää, joten ehkä Putin muistaa seuraavaksi myös esimerkiksi Pähkinäsaaren rauhan vuodelta 1323, jolloin Suomen raja ensimmäistä kertaa vahvistettiin. Ja ehkä Suomen pitäisi hänen mielestään palata tuohon tilaan. Toki tuolloin sopijaosapuolina olivat Novgrodin ja Ruotsin kuningaskunta.
Tai ehkä Putinille mieluisampi olisi Uudenkaupungin rauhan raja vuodelta 1721, joka päätti Suuren Pohjan sodan, joka antaisi hänelle myös Sundsvallin kaupungin Ruotsista. Eli juuri tämä asia on yksi niistä, jotka tekevät Putinista pelottavan. Juuri tuollaisella vanhalla historialla Putin on myös perustellut sitä, miksi hän hyökkäsi Ukrainaan. Tai oikeastaan hän perusti Ukrainan rannikolle muutamia valtioita, jotka sitten kutsuivat Venäjän avukseen. Ja päättivät saman tien liittyä Venäjään.
Kommentit
Lähetä kommentti