Suomen asehankinnoista

K-9 haupitsi Kuva; Maavoimat.fi

Suomen hävittäjähankintoja eli HX-projektia on myös arvostelu, koska siinä puhutaan yksipuolisesta, yhteen asejärjestelmään nojautuvasta ratkaisusta, ja joidenkin mielestä asejärjestelmiin pitäisi panostaa monipuolisesti, ja myös vaihtoehtoja pääasialliselle järjestelmälle pitäisi etsiä, jos vaikka sattuisi käymään niin, että tuo pääasiallinen asejärjestelmä sattuisi olemaan tehoton. Siis tietenkin lentokone on nopea ja tehokas, mutta sillä on omat rajoituksensa kuten huollon tarve, sekä tietenkin lentoaseen teho perustuu pitkälti täsmä-aseisiin, joiden käyttöön tarvitaan GPS laitteita. 

Samoin tykistön kaikkein tehokkain versio perustuu myös täsmä-aseiden eli GPS- tai optisesti ohjautuvien kranaattien käyttöön, jossa tykki pystyy tuhoamaan yhdellä kranaatilla. Mutta myös nopeasti liikkuvalla motorisoidulla tykistöllä ja panssarivaunuilla on omat rajoituksensa, joista yksi on tietenkin polttoaineen saatavuus. Motorisoituja raskaita tykkejä sekä niiden ammuksia on periaatteessa muuten neljä.  Ja jokaisessa noista järjestelmistä on omat hyvät sekä huonot puolensa. 

1) Sekä tykki että ammus ovat "tyhmiä". Se tarkoittaa että tykki suunnataan perinteisesti käsin, ja tulenjohtaja ilmoittaa kohteen sijainnin. Ongelma on tietenkin pieni osumatarkkuus, mikä tarkoittaa sitä, että tykki on riippuvaisempi huollosta kuin älykkäät järjestelmät. Mutta periaatteessa GPS järjestelmiä voidaan häiritä tehokkaasti, mutta esimerkiksi Ukrainassa tämä ei ole onnistunut. 

2) Tykki itse on tietokone-ohjattavalla alustalla, ja tulenjohto antaa automaattisesti kohdedataa tuolle järjestelmälle. Tuolloin tykki voi korjata itse suuntaa sekä atsimuuttia sen mukaan että miten kranaatit vaikuttavat kohteeseen. 

3) Tykki ja ammus ovat molemmat "älykkäitä". Se tarkoittaa sitä, että sekä tykin alustaa että kranaattia itseään ohjaa älyteknologia. "Älykäs ammus" tarkoittaa siis ammusta, joka lentää kohteeseen kuin ohjus, ja sen takia nämä laitteet ovat äärimmäisen tarkkoja. 

4) Pelkkä ammus on älykäs. GPS-ohjautuvia ammuksia voidaan käyttää tavallisella tykillä. Mutta myös älykäs itsensä laukaiseva ammus voidaan ampua vanhanmallisella tykillä. Eli jos itselaukaiseva tekoäly asennetaan ammukseen, niin se voi silloin huolehtia itse laukaisemisesta. Tuolloin riittää että motorisoitu tykki ajaa tulietäisyyden päähän kohteesta, ja sitten ammus lähtee automaattisesti putkesta, ja GPS ohjaa ammuksen maaliinsa. 

Eli pisimmälle kehitetyissä ammuksissa ammus itse hoitaa laukaisun, mikä tietenkin lisää myös perinteisten tykkien tehoa. Tuolloin ammuksen sisään on integroitu ohjaus- että laukaisujärjestelmä. Eli kun ammus tunnistaa kohteensa, niin silloin se laukaisee itsensä. Kyseistä ammusta voidaan käyttää myös perinteisessä tykissä. 

Uusien ramjet-ammusten kantama voi olla erittäin suuri, ja noita ammuksia kehitetään esimerkiksi Nammo-yhtiön toimesta. Kyseiset ammukset voivat GPS:n ohjaamina vaikuttaa hyvinkin pitkällä vihollisen selustassa. 

Venäjän tapa käyttää aseita on sikäli hyvin ikävä, että se aiheuttaa paljon tuhoa. Samoin se vaatii todella paljon ampumatarpeita, ja tuolloin huollon toimivuus on erittäin tärkeää. Jos ajatellaan esimerkiksi droneja, joilla Venäjä on iskenyt siviilikohteita vastaan, niin niiden teho perustuu siihen, että ne on vaikea havaita. Sama koskee tietenkin myös risteilyohjuksia. Jos alisooninen ohjus havaitaan, niin sen alas ampuminen on melko helppoa. 

Kuitenkin meidän on huomioitava, että tuokin teknologia kehittyy, ja ehkä kehitteillä on jo sellaisia ohjuksia, jotka voivat tekoälyn ohjaamina tehdä väistöliikkeitä, jos niitä tulitetaan. Dronejen tarkkuutta voidaan parantaa yksinkertaisella kauko-ohjaimella, mutta noiden ohjausjärjestelmien häirintä on verraten helppoa. Kauko-ohjattu drone suunnataan kohteeseen nokkakameran avulla, ja sitten ohjaaja vain lentää kamikaze-lennokin kohteeseen, mutta juuri häirintä tekee tuon mallin hyvin haavoittuvaksi. 

Mutta esimerkiksi jos 180 km/h lentävä lennokki havaitaan esimerkiksi helikopterin infrapunakameralla, niin silloin matalalla suoraan lentävä drone on helppo kohde oviampujille. Eli tuollaisten dronejen teho perustuu siihen, että ne ovat vaikeasti havaittavia mutta jos ne havaitaan, niin ne on myös helppo tuhota, jos vain IT-varustus saadaan paikalle tarpeeksi nopeasti. 

Sama asia koskee koko ilmavoimia. Lentokone on vaikeasti havaittavissa, mutta jos lentokone havaitaan, ja siihen voidaan suunnata ilmatorjunta-aseita, niin silloin lentokone on periaatteessa erittäin helppo tuhota. Pienikin pintavaurio voi edetessään aiheuttaa lentokoneen tuhon, koska varsinkin yliäänikoneiden kohdalla ilmavirta tarttuu helposti metallin epäjatkuvuuskohtaan.