Melkein jokaisella ihmisellä on ainakin jossain elämänsä vaiheessa jonkinlaisia mielenterveysongelmia, joista osa johtaa ainakin jonkinasteiseen työkyvyttömyyteen. Mielenterveystyössä puhutaan hyvin usein esimerkiksi stressihaavoittuvuudesta, tai madaltuneesta stressinsietokyvystä. Mutta kuitenkaan ei huomioida sitä, että esimerkiksi kiusaaminen tai syrjintä saavat aikaan sen, että yleinen stressitaso henkilön elinympäristössä on kohonnut.
Jos ajatellaan kiusaamista, niin jatkuva väkivallan pelko saa varmasti ainakin nuoren henkilön mielenterveysongelmat kärjistymään. Mielenterveysongelmien kärjistyminen johtaa usein alkoholin sekä muiden päihteiden liikakäyttöön.
Viimeaikoina mediassa on ollut paljon puhetta masennuksesta. Meillä kaikilla on kausia jolloin "emme ole parhaimmillamme". Mutta aina välillä masennukseen on mediassa oikein panostettu. Tuolloin korostetaan sitä, kuinka ihmisen pitäisi mennä sairaslomalle, koska "masentunut ei jaksa töissä". Tai että mielenterveyspotilas ei itse tiedosta hoidon tarvetta, ja silloin omaisten pitää laittaa hänet pois töistä ja kotoa jonnekin laitokseen, ja kaikkialla on korostettu nimenomaan omaisen jaksamista.
Mutta onko sittenkään oikein että masentuneen ei "tarvitse käydä töissä"? Mikäli ihminen jää yksin kotiinsa, niin silloin seuraa se, että henkilö jää yksin oireidensa kanssa, ja osastolla hänet ympäröidään muilla potilailla, joista osa saattaa olla väkivaltaisia tai käyttäytyä aggressiivisesti, ja siinä joukossa ne oireet kärjistyvät entisestään.
Kuitenkin se mikä ainakin itseäni pistää silmään lähes jokaisessa jutussa, jonka olen tästä aiheesta lukenut se, että niissä kannetaan huolta omaisten jaksamisesta. Siis siitä että mielenterveyspotilaan pitää joku päivä palata töihin tai yhteiskuntaan ei ole niin suurta väliä. Vain sillä on väliä että mitä tuon potilaan omaiset asiasta ajattelevat.
Mielenterveydestä puhuttaessa on aina tullut vastaan jonkinlaisia ennakkoluuloja. Jostain syystä mielenterveysongelmia ei pidetä "oikeina sairauksina", vaan mielenterveysongelmiin suhtauduttiin ainakin ennen sellaisella asenteella, että ihminen jolla on mielenterveyden ongelmia kuten aistiharhoja kuuluu laitokseen, ja pitkäksi aikaa. Eli jos ihmisellä oli esimerkiksi skitsofrenia tai muu vastaava asia, niin hänet eristettiin yhteiskunnasta, ja mitään muuta paikkaa ei edes yritetty etsiä kuin mielisairaalan suljettu osasto, missä tuo henkilö oli poissa silmistä ja poissa mielestä.
Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi keuhkosyöpä, sekä maksakiroosipotilaita ymmärrettiin, ja heidän hoitoonsa satsattiin todella paljon. Sitä tapaa miten nuo sairaudet on hankittu ei ole kovin paljon ymmärretty. Kun ihminen kuolee maksakirroosiin, niin hän ei ole ryyppäämistä edellisellä viikolla aloittanut. Noita huonoja elämäntapoja on jatkettu vähän pidempään. Joten eikö kukaan oikeasti ole huomannut mitään, jos henkilön maksa on tuhoutunut esimerkiksi viinan takia? Vai onko hänen luonaan oikeasti käyty ollenkaan vierailulla?
Kun alkoholisti joka oli paiskannut perheensä lumihankeen kuoli, niin hänen kuolinvuoteensa ympärillä oli iso joukko ihmisiä, joiden mielestä tuo henkilö oli täysin puhdas pulmunen, ja moni on muistaakseni ainakin televisiossa syyttänyt päihteiden käytöstä omien vanhempiensa mielenterveysongelmia.
Mutta vaikka alkoholismi tai muut päihteet ovat sekä alkoholistille itselleen sekä hänen läheisilleen suuri tragedia, niin alkoholismi ei ole sairaus vaan oire. Aina kun päihteiden käyttäjiä tai ongelmakäyttäjiä lähestytään, niin pitää kysyä että "miksi Jeppe juo"? Ilman tuota tietoa ei mikään hoito auta.
Päihteiden väärinkäyttäjä päätyy usein johonkin aidalle istumaan, ja ihmiset ohittavat hänet erittäin nopeasti, mutta meidän kaikkien pitää aina kysyä, miksi hän on tuohon päätynyt? Ei se enää voi olla mitenkään upeaa, että ihminen istuu haisevana raatona kaikkien "ihailtavana". Eli ennen kuin sosiaaliviranomaiset voivat hänelle mitään tehdä, pitää tietää miksi tai miten hän on tuohon tilanteeseen päätynyt?
Eli missään nimessä esimerkiksi liikaa päihteiden käyttöä ei ole koskaan edes ajateltu aiheuttaneen mielenterveyden ongelmia kuten harhoja. Ja ilmeisesti keuhkosyöpäkin on aina sellainen asbestin aiheuttama sairaus, jossa syyllinen on muualla kuin siinä sairasvuoteella. Alkoholi ei siis pilaa läheisten elämää samalla tavoin kuin esimerkiksi skitsofrenia. Mutta mitä siitä, kun kaikki asiat saadaan aina panna jonkun muun kuin oman itsen syyksi.
Mutta kun pohditaan esimerkiksi ulkoisten tekijöiden sekä erityisesti stressihaavoittuvuuden kohoamista, niin itse olen sitä mieltä että stressi on yleensä aina ulkoapäin tulevan stressin aiheuttama. Eli jos puhutaan esimerkiksi jatkuvasta negatiivisesta kokemusmaailmasta sekä uhkailusta, niin silloin meidän pitää huomioida se, että kiusaaminen sekä jatkuva väkivallan pelko lisää stressin aiheuttamaa kuormitusta.
Jos ihminen saa jatkuvasti pelätä esimerkiksi sitä että hänet hakataan tai että hänen omaisuudelleen tehdään jotain, niin se varmasti saa aikaan mielenterveyden ongelmia. Varsinkin jos tuo pelko on pitkään jatkuvaa. Mutta sitten kun me lähdemme keskustelemaan esimerkiksi kiusaamisesta, niin kiusaamisen roolia mielenterveyden ongelmissa sekä erityisesti niiden kärjistymisessä ei varmasti ole koskaan käsitelty ainakaan kovin paljon.
Kun ihmiset puhuvat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kiusaamisesta, niin jotkut laittavat nuo puheet vain julkisuuden kaipuun piikkiin. Mutta sitten meidän pitää myös huomioida sitä, että kiusaajan etu varmasti on se, että asioista vaietaan. Kiusaaja varmasti haluaa että ihmiset joille hän on ollut ilkeä ovat tuosta asiasta hiljaa. Mielenterveys saattaa olla veruke laittaa henkilö mielisairaalaan tai sulkea hänet pois yhteiskunnasta, jos esimerkiksi kiusaajana on ollut oma esimies.
Mikäli ihminen on esimiesasemassa, ja hän on osallistunut kiusaamiseen, niin silloin tietenkin saattaa mielessä käydä, että jos tuota tekoa vähän peittelisi? Eli alainen leimataan liian herkäksi, ja sitten hänet lähetetään suoraan mielenterveyspoliklinikalle, jotta hänestä päästään mukavasti eroon. Sitä kautta sitten saadaan ihmiset vaikenemaan jostain kaukana menneisyydessä tapahtuneesta kiusaamis- ja syrjintätapauksesta. Tuolla tavoin henkilön omaa todistusarvoa voidaan laskea muiden ihmisten silmissä.
Alla linkki YLEn juttuun aiheesta mielenterveys.
https://yle.fi/aihe/a/20-10003159
https://ajatuksiakahvikupinaaressa.blogspot.com/
Kommentit
Lähetä kommentti