Epidemioita tulee ja menee

Epidemioita tulee ja menee

1) Pandemioita sekä epidemioita tulee ja menee

Viruksia vastaan taistelu on oikeastaan loputonta työtä, jossa vanha vihollinen korvautuu aina uudella. Virusten geneettinen muuntelu on todella nopeaa, ja vaikka jotain virusta vastaan kehitetään rokote, niin lopulta aina eteen tulee uusia ja uusia viruksia. Vaikka koko ihmiskunta rokotetaan, niin me emme voi lähteä rokottamaan jokaista maailman eläintä viruksia vastaan, ja aina eteen tulee tilanne, missä joku virus muuttuu sellaiseksi, että se alkaa aiheuttaa tauteja.

Aina kun virus kohtaa uuden isännän, niin sen perimä muuttuu. Ja vaikka isäntä olisi itse oireeton, niin se voi siirtää viruksen uuteen lajiin, ja silloin viruksen perimä muuttuu, koska se yhdistää itseensä geneettistä materiaalia muista lajeista. Eli virusten muuttelu ei tapahdu sekunnissa niin, että vaarattomasta tulee välittömästi vaarallinen. Vaan geneettinen muuntelu tapahtuu aina vaiheittain.

Se mikä tekee viruksesta vaarallisen on se, että tämä pieni olio lisääntyy solujen sisällä, missä ne kaappaavat solujen tuotantokoneiston hallintaansa. Ja viruksen pinta-antigeeni on se, mistä immuunijärjestelmä tunnistaa tuon luvattoman tunkeutujan, ja tuolloin se osaa tuhota näitä proteiini kappaleita, joihi on varastoitunut geneettistä materiaalia.

Viruksilla ja varsinkin retro viruksilla on tärkeä rooli luonnossa. Ne siirtävät geenejä lajista toiseen, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta. Yleensä nämä RNA-pohjaiseen perimäainekseen perustuvat virukset ovat oireettomia, eli ne eivät tuhoa solua, vaan vasta kun solu kokee luonnollisen kuoleman, niin ne lähettävät virus joukon liikkeelle. Mutta joskus käy niin, että tuollainen retrovirus muuttuu vaaralliseksi.

2) Onko HIV-virus oikeastaan vain muuntunut bakterofaagi?

Virusten tapa lisääntyä kaappaamalla solun tuotantojärjestelmä hallintaan tekee osasta niistä vaarallisen myös immuuni soluille. HIV-viruksen rakenne tekee siitä sellaisen, että kun makrofagi tuhoaa sen kuorikerroksen, niin silti perimäaines säilyy koskemattomana. Eli kun auttaja-T-solu lähtee viemään proteiinia kateenkorvaan, niin HIV:n yhteydessä tuo toiminta, missä syöjäsolu sieppaa viruksen tai bakteerin sekä tuhoaa sen, jää puolitiehen. Kun viruksen kuori tuhoutuu, niin kyseinen toiminta  itse asiassa vain vapauttaa sen perimän soluun.

Yleensä T-solu pussittaa hyökkääjän ja sen jälkeen entsyymi tuhoaa sen rakenteen, jonka jälkeen nuo proteiinit varastoidaan eräänlaiseen pussiin tai rakkulaan. HIV-viruksen kohdalla ei vasta-aine pääse käsiksi viruksen sisällä olevaan kidettä muistuttavaan  säiliöön, mihin viruksen perimä on varastoitunut. Ja sitten kun tuo säiliö siirtyy uudelleen T-solun sisälle, jolloin sen rakennetta lähdetään avaamaan, niin se vapauttaa perimän, joka siirtyy RNA muodossa soluun, joka siirtää sen solussa olevaan tehtaaseen, missä se alkaa tuottaa uusia viruksia.

Osa noista HIV-viruksista on itse asiassa DNA-viruksia, joissa DNA kulkee vapautuessaan käänteiskopioijaentsyymin yli, joka muuttaa DNA:n kahdeksi RNA-molekyyliksi. HIV-viruksen, mikä on oikeastaan hyvin paljon samanlainen kuin COVID-19 on epäilty olevan oikeastaan muuttunut bakterofaaagi, joka on bakteereja isäntänä käyttävien virusten ryhmä. Eli HIV-viruksen tapa toimia viittaa siihen, että aluksi se olisi ollut bakteereja tuhoava virus, joka sitten on jotenkin siirtynyt ihmiseen luonnosta.

Makrofagit ovat oikeastaan nimittäin eräänlaisia bakteereja, joita vastaan HIV-viruksen rakenne on erittäin toimiva. Viruksen pinnalla olevat piikkimäiset antigeenit suojaavat sen varsinaista pintaa entsyymeiltä, koska kyseinen virus liikkuu nesteessä eräänlaisessa kuplassa, eikä vasta-aine proteiini pääse vaikuttamaan sen pintaan. Samoin kaksiosainen kuori aiheuttaa sen, että viruksen perimä-aines siirtyy soluun helposti.