Pitäisikö maassamme myös huippulahjakkaita ryhtyä huomioimaan?

 

Meillä Suomessa peruskouluissa huomioidaan aina kaikkein huonoimpia oppilaita. He tekevät tehtäviä ehkä hiukan hitaammin kuin keskiverto-oppilaat, mutta samalla tietenkin voidaan sanoa, että noiden kaikkein heikoimpien oppilaiden kohdalla asenne on jotenkin outo. On helpompi sanoa, että "en osaa", kuin että "olen jo tehnyt tehtävät". Ja sitten jos oppilas ei osaa, niin hänen ei tarvitse enää edes itse yrittää löytää vastauksia, kun opettaja tulee viereen istumaan, ja kertomaan miten tehtävä pitäisi tehdä. Tai sitten hän voi kysäistä vastausta tekoälyltä. 

Tuolloin oppilas voi suoraan heittää kirjan tai muun opiskeluvälineen reppuun, ja lähteä talsimaan kohti kotia, jossa sitten voi neuvoa kysellä vaikka joltain tekoälyltä.  Eli meillä Suomessa ei koskaan olla oikein kysytty, että onko oppilaan tai opiskelijan tavoite oikeasti saada vain hyviä arvosanoja, vai pitäisikö hänen sijaistaa oppimaansa. Pahimmillaan koulussa käy niin että koulusta puuttuvat kokonaan keskitason oppilaat tai opiskelijat. Koulussa on siis vain huippuja tai erittäin huonoja oppilaita. Mikäli ajattelemme esimerkiksi Gaussin käyrää, eli keskiarvokäyrää, niin kouluissa pitäisi olla saman verran huippulahjakkaita ja huippuhuonoja oppilaita tai opiskelijoita. Keskverto-oppilaita tai opiskelijoita pitäisi sitten olla enemmistö. Joten miksi näissä asioissa Gaussin käyrä on painunut keskeltä kasaan? Mihin ovat keskiverto-oppijat kadonneet? 

Jos oppilas tai opiskelija käyttää samoihin tehtäviin 30 minuuttia mihin toinen on käyttänyt kaksi tuntia, niin varmaan tämä toinen oppilas tai opiskelija on tuossa aineessa hiukan toista parempi. 

Kuitenkin kaikki mittarit siitä, miten kursseja tai aineita suoritetaan lähtevät siitä, kuinka lähelle laskettua aikaa oppilaan tai opiskelijan käyttämä aika osuu. Eli jos kurssiin on varattu vaikkapa 150 tuntia, ja joku sitten saa kurssin läpi tai jopa huippuarvosanoja käytettyään siihen vaikkapa 40 tuntia, niin kurssi on kuulemma liian helppo. Eli saako meillä oikeasti arvosanoja siitä mitä osaa, vai siitä miten pitkän aikaa tuo oppilas tai opiskelija istuu kurssilla. Se mitä tuo henkilö saa aikaan eli vastausten sisältö tai mikään muu asia ei ole enää hyvin. Vain sillä on merkitystä, että joku on käyttänyt kurssiin vähemmän aikaa kuin joku toinen.  

Nimittäin peruskoulussa saattaa olla sellainen ilmapiiri, että muiden eli koko muun luokan pitää jotenkin toimia aina siten, että noita kaikkein heikoimpia huomioidaan. Jos toinen opiskelijoiden äärijoukko eli poikkeuslahjakkaat jäävät huomiotta, niin he varmasti turhautuvat. Huomioimisesta sekä tasa-arvosta on lyhyt matka tasapäistämiseen. Toiset ihmiset saavat tehtyä toisia tehtäviä nopeammin kuin toiset, ja se pitää vain hyväksyä. Me emme kaikki ole esimerkiksi hyviä urheilijoita, eikä jokainen urheilija koskaan voita mitään olympialaisissa. 

Kun me sitten lähdemme peruskoulun jälkeen kilpailemaan ammattikoulu- tai lukiopaikasta, niin kohtamme uuden tilanteen. Nuo paikat menevät kilpailutuksen kautta, eli ne jotka saavat parhaat arvosanat ja joilla on paras keskiarvo saavat parhaat opiskelupaikat. Ja viimeistään silloin kun opiskelija hakee korkeakouluun, niin hän kohtaa armottoman kilpailutuksen. 

Samalla tavalla kaikki eivät ole yhtä hyviä matematiikassa, maantiedossa tai kielissä. Emmekä voi työelämässäkään olettaa sitä, että kaikki saavat työnsä tehtyä aina samaan aikaan. Ihmiset ovat erilaisia. Meillä on erilainen tausta, erilaiset kiinnostuksen kohteet sekä erilaiset mahdollisuudet oppia erilaisia asioita. Kaikki ihmiset eivät omista kitaraa, eikä kaikilla ole musikaalisia kavereita, joiden kanssa voidaan perustaa bändejä. 

Eli muiden oppilaiden pitää aina muistaa huomaavaisesti odottaa sitä, että luokan huonoimmat tai heikoimmin menestyvät "ehtivät mukaan". Mutta sitten joskus tulee mieleen se, että esimerkiksi opettajien koko aika menee siihen, että luokan heikoimpien oppilaiden vieressä seisotaan koko oppitunnin ajan. Se että heikoimpia huomioidaan on oikea asenne, mutta samalla pitäisi huomioida myös sitä, että lahjakkaammat oppilaat sitten turhautuvat tuollaisessa ilmapiirissä Ja jostain syystä esimerkiksi huonoja oppilaita jotenkin ymmärretään paremmin kuin lahjakkaita oppilaita. 

On helpompi olla tyhmä kuin joku huippulahjakas. Huipputyhmä ihminen on jotenkin hauska, kun taas lahjakas ihminen on aina ärsyttävä. 

Meillä Suomessa on ollut tapana puhua paljon siitä, kuinka kaikkien pitää olla tasa-arvoisia. Mutta kouluissa lähdetään siitä, että kaikkien pitää olla aina kaikkein huonoimpien oppilaiden kanssa samalla viivalla. Miksi kouluissa kukaan edes viitsii jakaa numeroita, kun kaikkien pitää aina harrastaa jotain liikunnan kaltaista. Tai siis liikuntaa ei kukaan voi harrastaa muuten kuin jonkun kilpailun kautta. Lahjakkuus on aina joku fyysinen suoritus kuten kilpajuoksu, jota voidaan kuvailla jossain tiedotusvälineessä. Siis mikään matematiikka tai kielen osaaminen ei ole mitään. Ja ihminen joka ei ole ns. aktiiviurheilija leimataan usein lihavaksi. 

Suomessa on helpompi olla joku nyrkkeilijä kuin tutkija tai professori. Eli kuten Irwin Goodman aikoinaan sanoi, niin tyhmyydellä täällä vain leveillään, ja jos joku sitten sattuu olemaan esimerkiksi matemaatikko tai joku muu vastaavanlainen henkilö, niin silloin kyllä puhutaan paljon siitä, kuinka tuollainen henkilö pröystäilee asialla, jota "kaikki eivät voi saavuttaa". Eli juoksukilpailu tai joku muu vastaava laji ovat ainoita asioita, joita edes halutaan huomioida jossain peruskoulussa. Mitään muuta sellaisia asioita kuin vaikkapa jotain tiedekilpailuja tai muuta vastaavaa ei edes haluta nähdä. Se miten meillä käsitellään sivistystä on hyvin outo. 

Meillä Suomessa jos itsellä sattuu olemaan Mercedes Benz omassa parkkiruudussa, niin silloin naapurit tuijottavat meitä kateellisina. Me suorastaan pröystäilemme rahoillamme. Kun sitten jäämme työttömiksi, ja Mersu katoaa ja siirrymme julkisen liikenteen käyttäjiksi, niin silloin naapurit tuijottavat alaspäin, ja ainoa asia jonka kuulemme on se, että "meillä ei enää tarvitse käydä". Jos ihminen menee johonkin muuhun kouluun kuin siihen kadettikouluun tai rupeaa ammattiurheilijaksi, niin silloin hän muuttuu siivottomaksi opiskelijaksi. Mutta vain opiskelun kautta voi saada esimerkiksi insinöörin paperit, ja niihin kuuluvat oikeudet sekä velvollisuudet. Eli periaatteessa meillä ei huomioida muita kuin fyysisiä suorituksia. 

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011393168.html

Yksityiset vakoilupalvelut operoivat jo vakoilusatelliitteja.

 

IceEye satelliitteja

Yksityisten turvallisuuspalveluiden rooli on kasvanut yritysmaailmassa. Ja tietenkin kun esimerkiksi elektroniikka pienenee sekä muuttuu halvemmaksi, niin sen takia myös yksityisten turvallisuusalan yritysten mahdollisuudet hankkia tietoa paranevat. Mutta samalla kun puhutaan esimerkiksi turvallisuusalasta sekä yksityisetsivistä, niin emme ehkä ajattele sitä, että yksityisetsivän, yksityisen vakoilupalvelun sekä yksityisen teollisuusvakoilupalvelun ero saattaa olla hiuksen hieno. 

Eli yksityisen toimijan kohdalla tilanne on sikäli ongelmallinen, että yksityiset turvallisuuspalvelut eivät välttämättä kysele esimerkiksi mitään kotietsintälupia, vaan kohteen kotiin mennään tiirikoimalla lukko ja sinne asennetaan valvontalaitteita, joilla kohteen kotia voidaan tarkkailla 24/7. Ja usein unohdetaan että samanlaiset laitteet toimivat myös toimistoissa. Yksityisetsivän täytyy ymmärtää, että häntä saatetaan pyydellä tämän kaltaisiin tehtäviin.  Eli tietenkin esimerkiksi tiedustelupalvelun virkailija voi tekeytyä yksityisetsiväksi. Ja välittää tietoja toiselle valtiolle. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi tuotekehityksessä kulkee suuria rahavirtoja, jotka saattavat kelvata myös jollekin kilpailevalle yritykselle. 

Ongelma on siinä, että vaikka kukaan ei koskaan puhu näistä asioista julkisesti, niin silloin tällöin saattaa esimerkiksi yksityisetsivä saada toimeksiannon, jossa häntä pyydetään paljastamaan esimerkiksi kilpailijan tuotekehitystä. Tietenkin me kaikki sanomme aina että "ei" tuollaisille pyynnöille, mutta kuitenkin ongelma on siinä, että aina on ihmisiä joilla saattaa mennä taloudellisesti huonosti tai joku muu motiivi saa heidät suostumaan teollisuusvakoiluun. Yksityiset turvallisuuspalvelut sekä yksityiset vakoilupalvelut saattavat olla tehokkaampia kuin kukaan edes uskaltaa tai haluaa ajatella. Eli nykyaikaisilla yksityisillä turvallisuuspalveluilla saattaa olla miljardiluokan rahoitus. 

Yksityiset tuvallisuusalan yhtiöt siirtyvät avaruusaikaan. 

Nuo yksityiset palvelut operoivat jopa vakoilusatelliitteja sekä droneja, joilla voidaan kuunnella ja valvoa melkein mitä kohdetta hyvänsä. Mikäli puhutaan esimerkiksi vakoilusatelliiteista, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että suomalainen IceEye ei ole ainoa laatuaan, vaikka se on kuudenneksi suurin satelliitti-kuvien toimittaja. Lista noista yhtiöistä on liitteenä tekstin lopussa, ja suurin niistä on USAssa operoiva Maxar Technologies. IceEyen budjetti on 250 miljoonaa Euroa. Maxar Technologies taas operoi 6,8 miljardin dollarin rahoituksella. Joten ehkä se kertoo jotain siitä, mitä tuo yhtiö joka tarjoaa myös tiedustelutietoa kykenee luomaan. 

Joten yksityiset vakoilupalvelut ovat saaneet jo käsiinsä erittäin tehokkaita satelliitteja, joiden avulla ne voivat hankkia tietoja lähes mistä tahansa kohteesta. Samoin yksityiset toimijat voivat ehkä tulevaisuudessa myös hankkia käsiinsä tappajasatelliitteja sekä ASAT eli satelliittien tuhoamiseen tarkoitetuttuja aseita. Mikäli ajatellaan että esimerkiksi Maxar ei suostuisi välittämään tietoa esimerkiksi jostain USAn liittolaisen kohteesta, niin asiakas voi valita minkä tahansa satelliittioperaattorin joka ei operoi Amerikasta käsin. Eli yksityisen kentän vahvuus on joustavuus. Lähi-Idässä tai Brasiliassa päämajaansa pitävä yhtiö ei ehkä välitä niin paljon siitä, mitä USAn kansallinen turvallisuus sanoo jonkun kohteen kuvaamisesta. Vaikka yhtiön kotisivut olisivat portugaliksi, niin ne voi kätevästi kääntää käännösohjelman avulla. 

https://yle.fi/a/74-20173089

https://www.euspaceimaging.com/

https://www.inven.ai/company-lists/top-26-satellite-imagery-providers

https://www.iceye.com/company

https://www.maxar.com/

https://www.sccon.com.br/#/landing

https://spaceimagingme.com/

Puolasta on löytynyt uusi öljy- ja kaasuesiintymä.

 

"Poraus. Itämerellä on löydetty lisää öljyä. Kuva Pohjanmeren öljynporauslautoista.(Uusi Suomi)

"Puola on löytänyt merkittävän öljyesiintymän Itämereltä, vahvistaa öljy-yhtiö Central European Petroleum (CEP). Ennakkotietojen mukaan noin kuusi kilometriä Puolan rannikolta olevassa esiintymässä olisi 22 miljoonaa tonnia öljyä ja 5 miljardia kuutiometriä maakaasua. Uusi esiintymä yli tuplaisi Puolan öljyreservien määrän, joka oli 20,2 miljoonaa tonnia vuonna 2023." (UusiSuomi)

"Esiintymän laajemmalla, noin 593 neliökilometriä käsittävällä alueella arvioidaan olevan yli 33 miljoonaa tonnia öljyä ja 27 miljardia kuutiometriä maakaasua. Wolin East -nimellä kulkeva öljykaivo on yksi Euroopan suurimmista hiilivetylöydöistä kymmenen viime vuoden aikana."(UusiSuomi)

Öljyn ja kaasun hinta on nykyään erittäin korkealla, mikäli sitä verrataan esimerkiksi 1960-lukuun. Joten myös pienempien esiintymien hyödyntäminen muuttuu ennemmin tai myöhemmin kannattavaksi. Mutta ollakseen ympäristö-ystävällinen ratkaisu pitäisi fossiilisten polttoaineiden poltosta syntyvät pakokaasut puhdistaa siten, että niistä otetaan hiili talteen. Mikäli hiili saadaan erotettua joko maakaasusta tai sen palamistuotteista, niin silloin maakaasu on oikeasti ihan puhdas polttoaine.

Ensimmäistä kertaa Itämerellä on tehty merkittävä hiilivetylöydös. Tämän löydöksen sijainti on noin kuusi kilometriä Puolan rannikosta, joten tuon öljy- ja kaasuesiintymän omistaja on Puola. Tuo esiintymä saattaa edesauttaa ainakin Puolan taloutta, ja sen takia kyseessä on merkittävä löytö. 22 miljoonaa tynnyriä öljyä ei ole mikään pieni määrä. Joten sen takia tuo löydös on hyvin merkittävä. Samoin se että tuo uusi öljykenttä sijaitsee hyvin matalassa vedessä lähellä rannikkoa on hyvin merkittävää, joten ehkä sen takia tuo kenttä voidaan hyvinkin nopeasti ottaa käyttöön. Mutta öljyn löytyminen tuosta paikasta saa tietenkin aikaan myös jatkoetsintöjä. 

Ilmeisesti öljyä aletaan jatkossa etsiä myös muualta Itämeren pohjasta, ja tietenkin noiden kenttien näennäisen helpon hyödyntämisen takia ne saattavat nostaa myös Itämeren poliittista jännitystilaa uusiin korkeuksiin. Itämeren öljylöydös on nimittäin sellainen, että myös Putin saattaa haluta osalliseksi tuohon öljyyn, joka tietenkin nostaa Puolan arvovaltaa EUssa. Kun tuota öljyesintymää ajatellaan sitten luonnonsuojelun näkökulmasta, niin luonnonsuojelijat eivät tule siitä hurraamaan. Mutta kuten tiedämme, niin kansainvälinen politiikka on asia, jossa asioita voidellaan öljyn ja kaasun kaltaisten energianlähteiden avulla. 

Ja nuo energianlähteet ovat syynä moniin selkkauksiin. Eli tämä uusi öljy- ja kaasuesiintymä saattaa myös lykätä vihreää siirtymää kohti tulevaisuutta, mutta kuten varmaan tiedämme edessä on joka tapauksessa miljardien löydös. Puola tietenkin itse päättää mihin se tuota öljyä sekä kaasua käyttää. Mutta kuten tiedämme, niin NESTE on yksi maailman huippuluokan öljytuotteiden jalostajista. Joten ehkä tuo öljy- ja kaasulöytö tuovat työpaikkoja myös Suomeen. Mutta ehkä tuo esiintymä saa aikaan myös sitä, että öljyä sekä kaasua aletaan etsiä ehkä myös Suomen aluevesiltä. Nimittäin kysymys on siitä, että onko Itämeren tai Fennoskadian alueelta oikeasti koskaan ennen etsitty öljyä sekä kaasua ollenkaan? 

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/7a43aae0-7bdb-4170-ace4-28f03b6ebda8

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/b4cfbd1c-0efb-40bc-9ef2-e0fad5f90de6

Toivooko Kiinakin Ukrainaan loputonta sotaa?

"”Koelaboratorio”. Kiina ei hae lyhyttä voittoa Ukrainassa, vaan rakentaa pitkän aikavälin strategista asetelmaa, jossa Yhdysvaltojen vaikutusvallan heikentyminen, Euroopan riippuvuus vakaudesta ja Ukrainan sodan jäädyttäminen mahdollistavat Kiinan etenemisen omalla reviirillään, arvioi Jarno Limnéll. ”Sota Ukrainassa ei ole Kiinalle vain eurooppalainen sota – se on koelaboratorio, jossa testataan sääntöpohjaisen maailman kestävyyttä, lännen poliittista tahtoa ja suurvaltojen pelotetta.”KUVA: Svet Jacqueline/ZUMA Press Wire" (Uusi Suomi)

Kiinan suhde Venäjän sotaan on erilainen, kuin mitä sen toivoisi olevan. Nimittäin Kiinassa pelätään Putinin voittoa, mutta vielä enemmän ilmeisesti pelätään, että Putin häviää sodan. Siis voidaan ajatella että Kiinan etu olisi samanlainen kuin Putinin itsensä. Tuolloin Kiinan johto voisi toivoa sodan jatkuvan ikuisesti, koska se hyödyttää Kiinan taloutta. Kun Venäjän talous on kiinni Ukrainan sodassa, niin Kiina varmasti toivoo, että se voisi kerätä rusinat pullasta. Ja tietenkin Kiinan johto hyötyy siitä, että Venäjä ostaa Kiinasta erityisesti droneja, joiden avulla se voi suorittaa operaatioita Ukrainassa. 

Samoin Ukrainan operaatio varmasti auttaa Kiinan johtoa kääntämään maailman huomion pois esimerkiksi siitä, kuinka tuo maa ikään kuin liittää alueita sen naapureilta itseensä sekä hankkii jalansijaa esimerkiksi Australian lähivesiltä. Kiinan hallitus varmaan ei halua että Venäjä suoraan häviää aloittamaansa hyökkäyssotaa, mutta sitä eivät ehkä kaikki muutkaan halua. Jos Venäjän johto haluaa jättää tehtävänsä, niin tuo maa saattaa joutua sisällissotaan. Ja silloin on vaarana se, että Venäjän ydinaseet joutuvat esimerkiksi Iranin käsiin. 

Venäjän asevoimien konventionaalinen suoritus ei ole aivan paras mahdollinen. Ja jos sanotaan että Venäjän asevoimat ovat tällä hetkellä niin sanotusti romuna, niin sillä tarkoitetaan sitä, että varsinkin koulutetut sotilaat alkavat loppua tuosta maasta. Jos venäläinen sotilas saa kaksi päivää koulutusta sekä käydä kerran ampumaradalla, niin se ei ehkä aivan riitä nykyaikaisessa sodassa selviämiseen. Mikäli Venäjän asevoimat jatkavat kaatuneiden sekä haavoittuneiden korvaamista näillä pikakoulutuksen saaneilla miehillä, niin sen toiminta saattaa olla lamaannuksissa. Pikakoulutetut sotilaat ovat tietenkin asia, joka näyttää paperilla hyvältä, mutta nuo miehet eivät ehkä kykene suoriutumaan kaikista tehtävistä, joihin he saattava joutua. 

Mutta siis miten pitkään tuo toiminta voi olla lamaannuksissa ratkaisee sen, että miten uhkaava Venäjästä voi tulla. Jos suuri osa Venäjän asevoimien ammattisotilaista on kaatunut Ukrainassa, niin saattaa olla, että Venäjän asevoimilla ei ole enää kohta kouluttajia. Jolloin sen riippuvuus ydinaseista kasvaa. Ydinaseiden käyttö on aina mahdollista, jos noita aseita on varastossa. Putin tietää aseidensa pelotearvon, joten hän varmasti ottaa ydinaseistaan kaiken irti. Suurin syy siihen, miksi länsi toimii kuten se toimii johtuu siitä, että täällä pelätään Venäjän ydinaseita. Mutta vaikka Venäjän asevoimat rapautuu, niin Ukraina on osoittanut sen, että Kremlin tahto suorittaa operaatioita on ratkaisevampaa, kuin se että suoriutuuko asevoimat niistä. Eli uhka on edelleen olemassa, vaikka suuri osa Venäjän asevoimista on kiinni Ukrainan operaatiossa. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/d368e0a4-2d97-4e80-8c84-e045470c0205

https://www.verkkouutiset.fi/a/spekulointi-venajan-iskulla-narvaan-on-kultti-ilmio/#245d210e

https://www.verkkouutiset.fi/a/yli-kolme-vuotta-sotaa-taistelukoulutus-ei-emme-ole-kuulleet-siita/#51891d32

Venäjän politiikassa saattaa olla nuorennusleikkaus, mutta mitä se mahtaa tarkoittaa.

"Aktiivisesti esillä. Innopraktika-säätiön pääjohtaja, Putinin nuorempi tytär Katerina Tikhonova, puhui Pietarin talousfoorumille etäyhteyden välityksellä kesällä 2024.Kuva: ANATOLY MALTSEV" (Uusi Suomi)

Uusi Suomi otsikoi näyttävästi että Putinin tytärten valta kasvaa huimaa vauhtia. Putinin lapset ovat saaneet Venäjällä enemmän julkisuutta kuin koskaan ennen. Tätä ennen Putin on varjellut heitä julkisuudelta. Mutta tuskin kukaan uskoo, että esimerkiksi Putinin tyttärestä tulisi Venäjän presidentti, koska se vaatisi valtavan asennemuutoksen tuossa maassa. Eli toimivatko Putinin tyttäret oikeasti vain "maskina" sille, että Putin petaa vallansiirtoa pojilleen, jotka ovat syntyneet vuosina 2015 ja 2019, mikä tarkoittaa että tuskin kukaan vakavasti olettaa, että noille pojille ainakaan vielä pedataan paikkaa auringossa. 

**********************

Verkkouutiset kertoo Putinin pojista seuraavaa. 

Poikien äiti on 41-vuotias entinen kilpavoimistelija ja poliitikko Alina Kabajeva. Sveitsiläismediassa on aiemmin kerrottu toisen pojan syntyneen Sveitsin Ticinossa vuonna 2015 ja toisen Moskovassa vuonna 2019.

Ivan Putinin ja Vladimir Putin Jr.:n sanotaan elävän presidentinhallinnon FSO-turvallisuusjoukkojen tiukassa valvonnassa omissa kiinteistöissään. He matkustavat panssarijunilla, yksityiskoneilla ja luksusjahdeilla Putinin lähipiirin maksamana.

Ivanin ja Vladimirin ympärillä pyörii yksityisopettajia ja urheiluohjaajia, mutta he eivät ole juurikaan yhteydessä ikätovereihinsa tai omiin vanhempiinsa. Heitä kuvaillaan ”Venäjän salamyhkäisimmiksi lapsiksi”."

https://www.verkkouutiset.fi/a/he-ovat-vladimir-putin-jr-ja-ivan-putin-diktaattorin-salatut-pojat-paljastuivat/#5ebe68d2

Eli pitääkö Putin tarkoituksella etäisyyttä noihin lapsiin. Se miten yhteyden puute omiin ikätovereihin vaikuttaa noiden poikien kehitykseen saattaa olla arvoitus. He voivat olla pikkuvanhoja, tai heidän sanavarastonsa saattaa poiketa muiden ikäistensä sanavarastosta, jos ainoat juttukaverit ovat jotkut ammattisotilaat. 

Tai kukaan ei ehkä tiedä saavatko henkivartijat keskustella noiden lasten kanssa. Jos nuo lapset elävät omissa taloissaan etäällä toisistaan, niin saavatko he keskustella edes toistensa kanssa? Nuo lapset ovat myös pantteja Putinin käsissä. Hän voi käyttää heitä entisiä rakastajattariaan vastaan. Ja liittyykö esimerkiksi Venäjän liikenneministerin kuolema noihin tarkoin varjeltuihin lapsiin? Eli yrittikö hän ehkä ottaa selvää heidän huippusalaisista olinpaikoistaan? Tai mistä kukaan tietää mitkä ovat seuraavat asiat, jotka saavat Putinin suuttumaan? 

********************************''

Tuo ajatus saattaa kuulostaa hiukan oudolta, mutta Pohjois-Korean presidentti Kim Il-Jong nimesi oman poikansa Kim Jong-Unin vallanperijäkseen heti tämän synnyttyä.  Mutta kuten me tiedämme niin huhuja liikkuu maailmalla, ja kohta joku väittää varmaan että Putin kloonannut itsensä. Siis kukaan tuskin uskoo tuhon kloonausjuttuun, mutta kuitenkaan nuo tyttäret eivät varmaan julkisuudessa turhaan ole. Niin laskelmoiva mies tuo V. Putin oikeasti on. Mutta onko Venäjä valmis naiseen valtiopäämiehenä? 

Kuitenkin se että Kremlin eliitti tuo jälkikasvuaan julkisuuteen saattaa merkitä jotain. Mutta mitä se merkitsee on asia,  jota ei kukaan ehkä tiedä. Putin saattaa haluta tuoda lapsensa julkisuuteen kertomaan, että hän on elossa. Eli siis ilmeisesti Putin itse ei halua vielä irrottautua julkisesta vallasta. Mutta samalla entinen liikenneministeri kuoli ilmeisesti hyvinkin epäselvissä olosuhteissa. Se että onko kyseessä itsemurha varmasti saa aikaan kysymyksiä siitä, että kuka tällaisia asioita sitten oikein järjestelee? 

Voi olla että vastaus saattaa löytyä Kremlistä, mutta samalla tietenkin pitää muistaa, että Putin itse on ehkä antanut tuohon käskyn, mutta kuka sitten hänelle olisi kannellut asioita, joiden takia juuri tämä liikenneministeri olisi saanut päähänsä tehdä itsemurhan. Putin on valtavan voimakas, mutta samalla erittäin eristäytynyt mies. Siis miksi tuo Putinin erottama ministeri oli surmannut itsensä? Tai miksi hänet oli surmattu? Jos tuo mies oli Kremlin sisäpiirissä, niin miksi hänen omatuntonsa oli alkanut soimata? Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että Venäjällä takavarikoidaan oligarkkien varallisuutta, niin tuolla toiminnalla Putin tai hänen lähipiirinsä nakertavat omaa suosiotaan. 

Venäjän rikkaat ovat olleet niitä, joiden mielestä Putinia kannattaa tukea. Mutta jos heidän varallisuuttaan aletaan siirtää muualle, niin silloin he eivät ehkä samalla tavalla halua enää tukea V. Putinia. Putinin vallankäytön yksi piirre on se, että hänelle jokainen ihminen on shakkinappula, joka voidaan uhrata milloin tahansa. Siis jokainen tarkoittaa tässä kirjaimellisesti jokaista ihmistä päällä maan, eli myöskään Putinin perheenjäsenillä on oma roolinsa tuossa pelissä. Myös oma perheenjäsen voidaan uhrata, jos Putin seuraa J.V Stalinin esimerkkiä. Eli hän on pohjimmiltaan samanlainen kuin Stalin. Päällepäin hän saattaa vaikuttaa hyvinkin miellyttävältä ja ehkä hiukan ujolta. Mutta takanapäin hän on erittäin dominoiva sekä manipuloiva ihminen. Putinilla on rahaa, ja hänellä on valtaa. Eli kuten edellä kirjoitin, niin häntä ympäröivät monenlaiset huhut. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/a380e634-ac5b-413c-af21-0acd8c628663

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/1662d11a-9dee-40e3-8f77-51f6cac5a9de

https://www.verkkouutiset.fi/a/he-ovat-vladimir-putin-jr-ja-ivan-putin-diktaattorin-salatut-pojat-paljastuivat/#5ebe68d2

Poikamiehiä ja vakoilijoita.

 

"Vakooja-Veikon henkilöllisyyttä selvitettiin muun muassa tiedusteludokumenttien avulla. Kuvakollaasi: Malena Holmström" (YLE)

Eräänä päivänä vuonna 1951 eräs "Veikko"-niminen mies tapaa kohtalonsa Norjan rajalla. Hän on yrittänyn toverinsa Seppo Hännisen kanssa yrittää Neuvotoliiton rajan ilman lupaa. Ja muutamia metrejä ennen turvaa venäläisten luoti osuu "Veikkoa" selkään. "Veikko" oli orpopoika, joka ryhtyi CIAn vakoojaksi Kylmän Sodan aikaan. Tuo orpopoika tapasi kohtalonsa Norjan rajalla, kun venäläisten rajavartijoiden laukaukset osuivat häntä selkään muutamia metrejä ennen valtakunnan rajaa. Tuolloin 1950-luvulla CIAn huippusalaiset vakoilumatkat alkoivat aina Norjasta, ja noita tiedustelijoita ohjeistettiin palaamaan takaisin juuri Norjan kautta, koska pelättiin että suomalaiset rajavartijat sekä poliisi olisi luovuttanut nuo miehet Venäjälle, jos heidät olisi saatu kiinni, tai sitäkin pelättiin että Venäläiset olisivat ampuneet rajan yli. 

Se olisivatko venäläiset kunnioittaneet Suomen rajaa tuolloin suomettumisen ja YYAn vuosina on sitten suoraan sanottuna arvailujen varassa. Tuolloin 1950-luvulla vakoilu oli arka aihe. Jotkut suomalaiset entiset sodan ajan kaukopartiomiehet toimivat tuolloin vakoojina, joiden tehtävä oli viedä ja noutaa Murmanskin tukikohtien läheisyyteen sijoitettuja kameroita, joiden avulla Neuvostoliiton laivaston sekä ilmavoimien koneita kyettiin kuvaamaan. Saattaa olla että noissa operaatioissa kuunneltiin myös puhelinlankoja. Ja mieleen tulee kysymys, että miksi "Veikkoa" ammuttiin selkään eikä jalkaan? 

Eikö KGB halunnut kuulustella tuota miestä? Eli kuuliko tuo "Veikko" jotain sopimatonta, eli jotain jonka takia hänen piti kuolla? Vai tunnistiko "Veikko" ehkä äänen peruteella jonkun, joka ei voinut antaa hänen kertoa tarinoitaan KGBn tai silloisen NKVDn kuulusteluhuoneessa? Hän olisi ollut arvokas vanki, jota olisi voitu käyttää kiristykseen. 

Sanotaan että Murmanskin sekä Kuolan alue oli tuolloin huonommin vartioitu kuin Porkkalan Parenteesi, eli vuokra-alue joka palautettiin Suomelle 26.1.1956.

 Myös Porkkalassa oli salaisia välineitä, mutta Murmanskiin oli helpompi matkata. CIA värväsi noihin operaatioihin sekä saksalaisia että myös suomalaisia, jotka olivat tunteneet tuon maaston. Osa noista henkilöistä oli mukana siksi, että he kokivat velvollisuudekseen vastustaa kommunismia, mutta osa lähti mukaan ilmeisesti myös seikkailun halusta. Osaa taas suututti tuolloin maamme hallituksen myötämielisyys entistä vihollista kohtaan. Osa värvätyistä saattoi olla Saksan puolella taistelleita ukrainalaisia. Osa noista miehistä oli ilmeisesti ainakin jossain määrin sekaantunut juutalaisten murhaamiseen. 

Samoin mukaan saatettiin värvätä myös nuorempia henkilöitä. Monia suomalaisia oli kuulemma katsottu mukaan, mutta usein perhesuhteet olivat ongelma. Perheellisten miesten oli vaikeaa poistua tehtäviin huomaamatta, ja samalla tietenkin pelättiin sitä, että vaimo tai lapset olisivat vahingossa kertoneet noista vakoiluretkistä, joista ainakin Jukka Rislakin kirjojen ja lehtijuttujen mukaan maksettiin melko hyvin. Suomalaiset tunsivat seudut, ja toisin kuin norjalaiset, niin suomalaiset saattoivat esiintyä esimerkiksi vienankarjalaisina. 

"CIA:n arkistoista löytyi tietoja samankaltaisista operaatioista missä Seppo Hänninen ja Veikko olivat mukana. Valitettavasti kiinnostavimmat tiedot oli salattu mustaamalla tekstiä. Kuva: CIA" (YLE)

"Salmin lastenkoti löytyy edelleen Saarijärveltä. Kuva: Hannamari Vallila / Yle

"Veikko" oli ilmeisesti omien tarinoidensa mukaan kasvanut Salmin lastenkodissa. 

Salmin lastenkodin lista löytyi lopulta Mikkelistä, kansallisarkistosta. Kuvasta on sumennettu ihmisten sukunimet yksityisyyden suojan vuoksi. Kuva: Hannamari Vallila / Yle

Alla lainaus YLEn jutusta.

****************************

"Osaa listan lapsista ei löydy myöhemmistä arkistoista tai väestötietojärjestelmästä. Listasta ei löydy ketään, joka olisi kadonnut syksyllä 1951. Yksikään lapsi ei vastaa kaikkia saatuja johtolankoja."

Mitkä Seppo Hännisen kertomista vihjeistä ovat totta, mitkä vakoojatoveri Veikon sepitettä?

Yllättäen saapui uusi vihje. Saarijärveläisen Tavailan perheen sukulaisen vihjeen perusteella löytyi henkilö, joka vastasi kaikkia Veikon johtolankoja.

Tässä siis oli vihdoin Hännisen kuvauksia vastaava Veikko, mutta tämä Veikko ei kuitenkaan kuollut vuonna 1951. Hän eli Saarijärvellä elämänsä loppuun asti.

Lopulta pöydällä olikin pelkkä pino kysymyksiä ja vakoojamaailmaan kuuluvia todennäköisyyksiä. Joku toinen lastenkodissa kasvanut oli voinut käyttää Veikon identiteettiä peiteoperaatiossa.

Näyttääkin siltä, että etsinnässä löydettiin oikea Veikko, jonka henkilötietoja operaatiossa käytettiin - mutta ei samaa ihmistä, joka ammuttiin Norjan ja Neuvostoliiton rajalle. Vai ammuttiinko?

https://yle.fi/a/74-20167334?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

****************************

Mikäli kaikkia lapsia ei löydy myöhemmistä tietokannoista, niin onko tuota Salmin lastenkotia käytetty ehkä tekaistujen henkilöllisyyksien luomiseen. Eli se että jotkut noista Salmin lastenkodin lapsista ei ole ollut olemassa muuta kuin syntymätodistuksina on ilmeiseen mielenkiintoinen yksityiskohta. Jos lastenkotia on käytetty tuohon toimintaan, niin kuka on ollut tuosta toiminnasta vastuussa, ja koska tuo toiminta on alkanut? Yleensä tekaistuun henkilöllisyyteen perustuva soluttautuminen tapahtuu siten, että ensin luodaan joku henkilöllisyys tai etsitään lapsena kuollut henkilö, jonka kuolema voidaan salata. Ja sitten joku soluttautuja ottaa tuon henkilöllisyyden käyttöönsä. 

Tuo henkilöllisyys valitaan siten, että kyseistä kuollutta henkiöä ei kaivata. Tuollainen syvällinen peite voidaan luoda esimerkiksi silloin jos agenttia halutaan soluttaa syvälle turvallisuusviranomaisten sisäpiiriin. 

Vakoilukirjallisuus ruokkii salaliittoteorioita. Tarinan mukaan KGBllä oli ohjelma nimeltään "Paminjashik eli matkaaja". Tuon ohjelman tarkoitus oli soluttaa länsimaisiin yhteisöihin lapsia, joista myöhemmin kasvatetaan täydellsiä amerikkalaisia sekä brittejä, ja tarkoitus olisi ollut saada tuolllainen agentti solutettua CIAn tai MI6n sisäpiiriin. Ohjelman alkuunpanija saattoi olla Berija. Tuohon operaatioon määrätyt lapset saattoivat olla lapsia, jotka oli otettu huostaan esimerkiksi natseilta. Jos tuo operaatio on todellinen, niin tuon peitetarinan luominen pitää aloittaa erittäin nuorena, jotta henkilö voidaan valita sellaisiin tehtäviin, mitä oikeuttavat hänet pyrkimään sellaiseen asemaan, että hän kykenisi vuotamaan tärkeää sisäpiirin tietoa KGBlle. 

Myöhemmin toimittajat alkoivat selvittää tuon "Veikon" henkilöllisyyttä. He löysivät tapauksen joka muistuttaa tuota Norjan rajalla kuollutta "Veikkoa", mutta he eivät ole täysin varmoja, onko kyseessä sama henkilö. Se että tuo "Veikko" oli jotenkin ristiriitainen hahmo, kuten esimerkiksi asuinpaikan tai kotipaikan valehtelu tai vääristely,  sekä hänen muut tietonsa tai niiden olemattomuus saavat aikaan kysymyksen, että oliko tuo "Veikko" ehkä Vienasta tai jopa Ukrainasta kotoisin. Ja oliko hänen taustansa sellainen, että häntä ei voitu ehkä mitenkään esitellä. Jos hänen vanhempansa olivat neuvostokansalaisia, niin hän on saattanut asua kaukana Ukrainassa tai Valko-Venäjällä, mikä saattaa liittää hänet "Rona" tai "Galitsian" SS-divisiooniin. Mutta siis voi olla että "Veikko" on oikeasti se mies joka ammuttiin Norjan rajalla 1950-luvulla. 

Orpolapset olivat kuulemma erittäin haluttuja juuri tähän työhön. Varsinkin jos heihin ei pidetty yhteyttä kotoa, niin silloin heidän katoamisensa olisi ollut helposti peitetehtävissä. Mutta kun katsomme tuota vakoilua suuremmasta perspektiivistä, niin suuri osa vakoojista sekä muista erittäin salaisia tehtäviä suorittavista miehistä sekä naisista on juuri niitä, joihin ei kotoa pidetä yhteyttä. Se takaa operaattorin vaitiolon sekä sen, että hänen perhettään ei voida kiristää. Samalla tavalla myös esimerkiksi huippusalaisiin koelento- ja muihin ohjelmiin valitaan helposti poikamiehiä, joiden olisi mukavampi olla hiljaa asioista, joiden ei tahdota joutuvan asiattomien tietoon. 

https://yle.fi/a/74-20167334?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Kun puhumme arvoistamme...

Meillä suomalaisilla on tietyt arvot, joita me kaikki varjelemme. Meillä on omat näkemyksemme asioista, joita joku muu saattaa pitää hiukan erilaisina kuin itse niitä pidämme. Siis kun itse omaamme jonkun näkemyksen, niin silloin varmasti me voimme vaatia sitä, että muut kunnioittavat tuota meidän näkemystämme tai vakaumustamme. Me vaadimme helposti että muut ihmiset kunnioittavat meidän mielipiteitämme. Mutta jos sitten joku muu on eri mieltä meidän kanssamme, niin silloin tuo toinen on vähintään lapsellinen, naiivi tai muuten vain onneton, kun hän ei voi mitenkään ymmärtää meidän ylivertaista moraaliamme. Huomasitteko muuten että käytin tässä "me" muotoa. Se johtuu siitä, että näistä asioista kirjoittavat ihmiset mielletään usein tärkeilijöiksi, itsensä tehostajiksi sekä sellaisiksi että heitä vaivaa itsekritiikin puute. 

Se että huomaamme muiden tekemiä virheitä ei tarkoita, että itse olisimme virheettömiä. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän kaikkien pitäisi suoraan myöskään myöntyä toisten ihmisten tahtoon. Mutta kuten olemme monesti huomanneet, niin me olemme kovin helposti ottamassa huomioon toisten mielipiteitä, kunhan nämä mielipiteet ovat samoja kuin meidän omamme, tai sitten niiden esittäjä on meihin nähden esimiesasemassa. Kun me olemme omaksuneet jonkun mielipiteen, niin meidän on hyvinkin helppoa tinkiä tuosta periaatteesta, jos esimerkiksi johtajamme esittää vastakkaisia mielipiteitä jostain asiasta. Mutta jos alainen sattuu noita eriäviä mielipiteitä esittelemään, niin silloin emme enää olekaan niin avoimia noille alaisten esittämille näkemyksille. 

Noita arvoja käydään läpi kaikkialla, ja esimerkiksi uusi johtamisen malli on se, että ihmisiä kuunnellaan ja johtamisen pitäisi olla ihmislähtöistä. Kun kuuntelemme puheita sekä erilaisia paneelikeskusteluja, niin kohtaamme sellaisen maailman, jossa kaikki ovat valmiit istumaan pyöreän pöydän ääreen, sekä olemaan avoimia toisten mielipiteille. Me otamme aina kaikki muut puhujat huomioon, annamme muille tilaisuuden olla eri mieltä kuin mitä me itse olemme.  Meillä on tietenkin suuri halu kuunnella muiden ihmisten mielipiteitä erilaisista asioita, ja varmasti haluamme muiden kertovan mielipiteitään meille. Tai niin ehkä haluamme sanoa jossain symposiumissa, jossa kysytään, että mitä teette jos alainen pyytää hiukan aikaamme?

Siis me olemme vastaanottavaisia ja halukkaita kuuntelemaan noita muiden ihmisten mielipiteitä, jos he niitä haluavat meille kertoa. Tämä äskeinen utopia varmaan toteutuu jos johtaja tai esihenkilö esittelee näkemyksiään jossain kokouksessa, jossa tietenkin istutaan pitkän neliömäisen pöydän ääressä. Ja johtaja istuu tietenkin pöydän päässä. Siis kaikki se mitä äsken kirjoitin toteutuu silloin, kun johtaja esittelee omia asioita alaisilleen. Tuolloin jokainen meistä on varmaan täysin avoin uusille asioille. Meidän on tuolloin pakko kuunnella sitä, mitä mieltä johtaja jostain asiasta sattuu olemaan. Mutta sitten kun alainen tai ihminen johon meillä on muuten esimies- tai muuten johtajan asema tulee esittelemään omia ajatuksiaan, niin olemmeko niin valmiita kuuntelemaan noiden alaisten tai mahdollisesti lasten mielipiteitä? 

Voimme kaikki olla omasta mielestämme inhimillisiä. Mutta samalla emme kuitenkaan ehkä välitä siitä, että miltä alaisesta oikeasti tuntuu. Se että sanomme "pena" olen pahoillani, mutta et saanut pysyvää paikkaa vaikka kuinka venyit sellaiseen tai tällaiseen suoritukseen ei varmaan tunnu tuosta ihmisestä mukavalta. Me aina puhumme siitä, kuinka muut käyttävät aikaa työpaikalla, mutta tuo puhe rajoittuu usein alaiseen. Esimiehen asiat eivät kuulu alaiselle. Jos esimies nyt sattuu viettämään pari-kome tuntia jossain kokouksessa, niin kenellekään ei kuulu se, mitä tuossa kokouksessa on oikeasti puhuttu. Alaisten pitämä ylimääräinen 10 minuutin kahvitauko sen sijaan kuuluu kaikille esihenkilöille. 

Kun alainen tai vajaavaltainen tulee eteemme esittelemään jotain ajatuksia, jotka ovat meille vieraita, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa meidän ei ole pakko kuunnella toisen ajatuksia. Olemme silloin varmaan valmiit niitä kuulemaan, mutta jostain syystä tuollaiset alaisen esittelemät ajatukset jäävät usein pelkästään sille tasolle, että kuulimme mitä he sanovat. Mutta nuo asiat sitten menivät suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siis kun alainen esittelee jotain asioita, niin saattaa olla että katselemme kännykkää tai suoraan kävelemme ulos tilasta, ja otamme toista johtajaa hihasta kiinni. Siis ketä kiinnostaa kuunnella sitä, mitä ei ole pakko kuunnella? 

Monissa palaveri-ohjeissa sanotaan, että kännykät pitää laittaa pois, ja eteen ottaa lehtiöt, jotta puheenvuoron pitäjä näkee, että seuraamme tarkoin. Esimiehen pitäessä puheita tuo asia varmaan menee kaikille jakeluun. Kännykät menevät kiltisti taskuun, ja kaikki ottavat muistikirjat taskustaan. 

Mutta kun alainen alkaa esitellä jotain asiaa, niin toimimmeko niin kuin tässä on kerrottu?  Kun alainen tulee esittelemään jotain asiaa, niin reagoimmeko niin, että laitamme kännykän pois, otamme lehtiön käteen ja käymme rauhassa hänen kanssaan asiat vielä kerran läpi, jotta hän kokee että olemme kuunnelleet sitä, mitä hän sattui sanomaan. Uskoisin että nuo alaisen pitämät puheet saattavat usein jäädä sille tasolle, että sanomme että "kirjoita siitä muistio, niin katson sen läpi, kun ehdin". Tai sitten suoraan kysytään, että "kuka sinulta tuota on kysynyt"? Eli miksi kukaan oikeasti haluaa tuossa tilanteessa tuoda omia ajatuksiaan esille? Meillä on loistavia esimies-symposiumeja, joissa opetetaan sitä, että alaista pitää kuunnella, ja alaista pitää kohdella inhimillisesti. Mutta kuitenkin nuo asiat saattavat jäädä teoreettiselle tasolle.